Kulttuuri

VR Näytelmäkerho Pieksämäki: Savolainen rakettimies

Kesäteatterissa on jotain sellaista, mitä ei voi rakentaa pelkällä rahalla. Se syntyy lämpimästä kesäillasta, lintujen äänistä, kahvin tuoksusta ja siitä odotuksesta, joka täyttää katsomon juuri ennen esiripun avautumista. Siksi huomaan vuosi toisensa jälkeen suuntaavani mieluummin kylien harrastajateattereihin kuin pääkaupunkiseudun kesäteattereihin. Tiedän, että ajatus kuulostaa hieman nurinkuriselta, mutta juuri siksi en juuri hakeudu pääkaupunkiseudun kesäteattereihin, sillä ne ovat minun makuuni jopa…

Continue Reading

Kulttuuri

Mikkelin taidemuseo: Mikkelin 14. kuvitustriennale

Minulle on muodostunut tavaksi pyrkiä käymään Mikkelin kuvitustriennalessa aina silloin, kun se osuu kesään. Siitä on tullut eräänlainen kesäperinne. Se on hetki, jolloin voi pysähtyä katsomaan kuvia hieman tarkemmin kuin arjessa yleensä tulee tehtyä. Kuvitustriennale muistuttaa joka kerta siitä, kuinka valtavan laaja taiteenala kuvitus oikeastaan on. Se ei rajoitu kirjoihin, vaan ympäröi meitä jatkuvasti: kirjojen kansissa, lehdissä, etiketeissä, pakkauksissa, julisteissa…

Continue Reading

Kulttuuri

Euroviisut, tekopyhyys ja kerran vuodessa tapahtuva joraaminen

Vuosi sitten uhosin kovaan ääneen boikotoivani Euroviisuja. Viime vuoden tulokset jättivät niin kitkerän maun suuhun, että olin aivan varma, etten enää katso koko kilpailua. Olin tuohtunut, väsynyt ja jotenkin pettynyt koko tapahtumaan. Mutta sitten tuli tämä kevät. Ja totuus on, että minä olen pieni ihminen. En minä maailmanpolitiikkaa muuta sillä, jätänkö Euroviisut katsomatta vai en. Enkä myöskään halunnut antaa yhden…

Continue Reading

Kulttuuri

Amos Rex: Leandro Erlich

Nykytaiteessa on yksi piirre, joka on saanut minut vuosien varrella huokaamaan raskaasti: pakotettu osallistavuus. Se hetki, kun kävijälle vihjataan tai suoraan sanotaan, että nyt sinun pitäisi kokea jotain merkityksellistä, koskea, liikkua, osallistua, olla osa teosta, vaikka koko asetelma tuntuu teennäiseltä, itseriittoiselta ja vähän tekotaiteelliselta potaskalta. Osallistuminen on joskus tuntunut enemmän velvollisuudelta kuin kutsulta. Leandro Erlichin näyttely Amos Rexissä tekee kuitenkin…

Continue Reading

Kulttuuri

Kiasma: Sarah Lucas & Paljas katse

Kiasman näyttelystä Sarah Lucas Paljas katse tullessa huomasin jotain yllättävää: minulla oli poikkeuksellisen hyvä olo, jota ei ole tullut vastaan pitkään aikaan näyttelyissä. Ei siksi, että näyttely olisi ollut “kaunis” perinteisessä mielessä vaan siksi, että se oli rehellinen, röyhkeä ja vapauttavan naurettava. Paljon tissejä.Paljon falloksen kaltaisia elimiä.Paljon kehoja, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan.Ja ennen kaikkea paljon huumoria, joka nauraa elämän…

Continue Reading

Kulttuuri

Kiasma: Essi Kuokkanen & Pilvenpitelijä

En ole koskaan pitänyt itseäni suurena surrealistisen taiteen ystävänä. Usein se on tuntunut minusta etäiseltä, älylliseltä tai jopa tarkoituksellisen vaikeaselkoiselta. Siltä kuin minun pitäisi ymmärtää jotain ennen kuin saan tuntea mitään. Siksi lähdin Kiasmaan Essi Kuokkasen Pilvenpitelijä-näyttelyyn melko neutraalein odotuksin. Ja ehkä juuri siksi kokemus yllätti niin voimakkaasti. Tila, jossa ei tarvitse selittää Kuokkasen maalauksissa on jotain lempeän haurasta. Ihmishahmot,…

Continue Reading

Kulttuuri

Kiasma: Kivi, paperi, sakset

Kiasman näyttely Kivi, paperi, sakset nojaa yksinkertaiseen ja lähes lapselliseen leikkiin, mutta käyttää sitä yllättävän tarkkana mallina sille, miten ajattelemme maailmaa. Leikin logiikka on tuttu: mikään ei ole yksiselitteisesti vahvin, vaan voima syntyy aina suhteessa johonkin toiseen. Jokainen asetelma on väliaikainen, jokainen voitto sisältää jo häviön siemenen. Näyttelyn otsikon materiaalit toimivat sekä konkreettisina että symbolisina elementteinä: Teoksissa on aistittavissa todellisuus,…

Continue Reading

Kulttuuri

Ateneum: Gallen-Kallela, Klimt & Wien

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin mennä Ateneumiin itsenäisyyspäivän aattona katsomaan Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyn. Päätös ei ollut itsestään selvä. Olen jo jonkin aikaa kokenut, etten oikein ole enää Ateneumin kaltaisen perinteisen taidetarjonnan kohderyhmää. Nykytaide puhuttelee minua enemmän: sen keskeneräisyys, kysyvyys ja joskus jopa epämukavuus tuntuvat rehellisemmiltä kuin valmiiksi kanonisoitu mestaruus. Silti juuri itsenäisyyspäivän aatto tuntui oikealta hetkeltä palata “juurille”. Katsomaan, miten…

Continue Reading

Kulttuuri

Amos Rex: Anna Estarriolan Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita

Astuin Amos Rexin näyttelyyn, jossa Anna Estarriola on rakentanut tilallisia kohtauksia ja kasautumia. Näyttelyn nimi Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita jo itsessään kutsuu pohtimaan: kuinka paljon siitä, mitä pidämme todellisena, on lavastusta? Kuinka paljon on vain kasa asioita, joita mielemme kokoaa järjestykseksi? Estarriolan installaatiot näyttäytyvät kuin arjen ja mielikuvituksen hybridinä. Ne ovat yhtä aikaa tuttuja ja outoja, kuin unia, jotka…

Continue Reading

Kulttuuri

HAM: Bambi Forever!

Bambi Forever! esittelee Raimo ja Maarit Huttusen intohimoisesti keräämää taidekokoelmaa, joka on lahjoitettu HAMille. Se kattaa yli 300 teosta. Tarjolla on suomalaisen taiteen teoksia 1990-luvulta nykypäivään: maalauksia, grafiikkaa ja valokuvia. Näyttelyn ovat kuratoineet HAMin amanuenssi Leena Mattelmäki sekä kokoelman lahjoittajat itse. Näyttelyn sisältö uudistettiin tammikuussa 2025, jolloin teoksia vaihdettiin ja kokoelmaa täydennettiin uusilla lahjoituksilla. Raimo ja Maarit Huttusen lahjoituskokoelma heijastaa…

Continue Reading