Olen elämäni aikana asunut siellä sun täällä ympäri Suomea. Muutot ovat tuoneet paljon hyvää, uusia maisemia, uusia ihmisiä ja uusia kokemuksia. Samalla ne ovat opettaneet myös sen, että ystävät ja kaverit jäävät helposti ripotelluiksi eri puolille maata. Siksi olen oikeastaan pitänyt melko normaalina sitä, että osa ystävyyssuhteista vain hiljalleen kuihtuu. Ei riitaa, ei draamaa, ei mitään suurta loppunäytöstä. Elämä vain…
Juhannuksesta 2006 tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta. Moni yksityiskohta on vuosien saatossa hämärtynyt, mutta tuo juhannus on jäänyt mieleeni poikkeuksellisen kirkkaana. Ehkä siksi, että siihen mahtui niin monta hetkeä, jotka ovat jääneet elämään omiksi perinteikseen, ennen kaikkea yksi laulu, joka kuuluu edelleen jokaiseen juhannukseeni. Juhannusaaton aamu ei nimittäin antanut suuria lupauksia. Taivas oli synkkä, sade ropisi ja koko…
Tuntuu aika uskomattomalta, että omat sivuni täyttävät jo vuoden. Vuosi sitten en olisi arvannut, miten tärkeä ja rakas harrastus tästä vielä muodostuisi. Minua oli pidemmän aikaa ahdistanut sosiaalinen media algoritmeineen. Lopulta viime vuonna tuli mitta täyteen, ja päätin poistua Facebookista, Instagramista ja Threadsista. Päätös tuntui samaan aikaan helpottavalta ja oudolta, sillä niiden poistuttua elämään jäi myös tietynlainen tyhjiö. Pitkän pähkäilyn…
Kesässä on jotain erityistä. Jo pelkkä ajatus valoisista illoista, lämpimistä aamuista ja kiireettömistä hetkistä tekee olon kevyemmäksi. Tänä kesänä haluan nauttia sekä yhteisistä hetkistä että ihan tavallisista pienistä asioista, joista lopulta muodostuu ne parhaat muistot. Tässä minun kesän suunnitelmani:
Pääsiäinen on muuttanut merkitystään minulle vuosien varrella yllättävän paljon. Nuorempana se oli ennen kaikkea vain tervetullut pitkä viikonloppu; hengähdystauko arjesta ilman sen suurempaa sisältöä. Nyt vanhempana huomaan, että pääsiäinen on noussut joulun rinnalle yhdeksi vuoden tärkeimmistä juhlista. Se on minulle ennen kaikkea ylösnousemuksen ja anteeksiannon juhla. Hiljainen muistutus siitä, että aina on mahdollista aloittaa uudelleen, päästää irti ja valita toisin.…
Jos jossain olen mestari, niin asioiden tekemisen siirtämisessä tuonnemmaksi. En tarkoita isoja elämänvalintoja tai dramaattisia päätöksiä. Tarkoitan niitä pieniä, arkisia asioita. Sähköposti, johon pitäisi vastata. Lasku, joka pitäisi maksaa. Soitto, joka pitäisi hoitaa. Kaappi, joka pitäisi järjestää. “Teen sen myöhemmin” tai ”teen sen huomenna” ovat olleet yksi käytetyimmistä lauseistani. Ja silti myöhemmin harvoin tulee. Sarjakuvasta oivallukseen Törmäsin kahden minuutin sääntöön…
Neulomisessa on jotain rauhoittavaa ja samalla yllättävän voimaannuttavaa. Se on tekemistä, jossa kädet käyvät, mieli lepää ja lopputuloksena syntyy jotakin konkreettista ja hyödyllistä. Neulomisen hyödyt ovat moninaiset: se vähentää stressiä, auttaa keskittymään ja tarjoaa vastapainoa arjen kiireelle. Monille se on keino hidastaa ja olla hetkessä silmukka kerrallaan. Minulle neulominen on ollut elämässä mukana aaltoillen. Oli aikoja, jolloin puikot viuhuivat lähes…
Tänä loppiaisena mielessäni pyöri eräs työasia, joka ei tuntunut jättävän minua rauhaan. Kun ajatukset alkoivat kiertää kehää, päätin tehdä jotain tuttua ja turvallista: leipoa. Lohdutukseksi ja saadakseni mielen hetkeksi muualle ryhdyin tekemään Vegaanin ruokavuoden piirakkaa. Pieniä sovelluksia toki tein. Täytteessä korvasin härkkiksen Muun vegejauhiksella ja muokkasin kokonaisuutta enemmän vegelörtsyn suuntaan, kun sehän on yksi suurimmista herkuistani. Lopputulos oli juuri sitä,…
Vuosi 2025 ei ollut minulle suurten käänteiden tai dramaattisten mullistusten vuosi. Silti, kun katson sitä kokonaisuutena, se tuntuu merkittävältä. Sellaiselta vuodelta, jossa moni asia hiljalleen päättyi ja jossa ehkä samalla valmisteltiin tilaa jollekin uudelle. Vuoden ensimmäisen puoliskon vietin vanhempainvapaalla vauvakuplassa. Päivät soljuivat omassa rytmissään, jossa aika menetti välillä merkityksensä ja fokus oli pienessä, lämpimässä arjessa. Toisella puoliskolla palasin takaisin töihin,…
Tasan kymmenen vuotta sitten vietin elämäni paskinta uudenvuotta. Muistan sen hetken, kun vuosi vaihtui ja saman tien aloin odottaa, milloin se uusi vuosi olisi jo ohi. Olin niin loppu, että tulevaisuus tuntui vain pitkältä ja raskaaltä pakolliselta väliltä. Tuolloin en olisi ikinä uskonut, että löytäisin itseni kymmenen vuotta myöhemmin Helsingistä, mukavan miehen viereltä ja kahden lapsen kanssa. En edes osannut…
