Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin mennä Ateneumiin itsenäisyyspäivän aattona katsomaan Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyn. Päätös ei ollut itsestään selvä. Olen jo jonkin aikaa kokenut, etten oikein ole enää Ateneumin kaltaisen perinteisen taidetarjonnan kohderyhmää. Nykytaide puhuttelee minua enemmän: sen keskeneräisyys, kysyvyys ja joskus jopa epämukavuus tuntuvat rehellisemmiltä kuin valmiiksi kanonisoitu mestaruus. Silti juuri itsenäisyyspäivän aatto tuntui oikealta hetkeltä palata “juurille”. Katsomaan, miten…
