Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on usein kuvattu romaaniksi muistista. Se on totta, mutta vain osittain. Minusta se on vielä enemmän romaani siitä, kuinka mieli rakentaa oman todellisuutensa ja kuinka ihminen alkaa kärsiä juuri siitä maailmasta, jonka on itse luonut. Swannin tie II–III kertoo näennäisesti Charles Swannin rakkaudesta Odetteen. Tarkemmin katsottuna se kertoo kuitenkin rakkauden sijasta mielikuvituksesta. Swann ei rakastu…
