Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on usein kuvattu romaaniksi muistista. Se on totta, mutta vain osittain. Minusta se on vielä enemmän romaani siitä, kuinka mieli rakentaa oman todellisuutensa ja kuinka ihminen alkaa kärsiä juuri siitä maailmasta, jonka on itse luonut. Swannin tie II–III kertoo näennäisesti Charles Swannin rakkaudesta Odetteen. Tarkemmin katsottuna se kertoo kuitenkin rakkauden sijasta mielikuvituksesta. Swann ei rakastu…
Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäinen osa, Swannin tie I: Combray, tuli vastaan jo lukiossa. Muistan hyvin, miten suuri vaikutus sillä oli minuun. En tosin usko ymmärtäneeni siitä juuri mitään. Tai ehkä ymmärsin juuri sen, mitä sillä hetkellä oli mahdollista ymmärtää. Jokin kirjassa kosketti niin syvältä, ettei järki osannut sitä selittää. Kirja jäi mieleeni kytemään kuin hiillos, jonka tiesin joskus…
Kesäteatterissa on jotain sellaista, mitä ei voi rakentaa pelkällä rahalla. Se syntyy lämpimästä kesäillasta, lintujen äänistä, kahvin tuoksusta ja siitä odotuksesta, joka täyttää katsomon juuri ennen esiripun avautumista. Siksi huomaan vuosi toisensa jälkeen suuntaavani mieluummin kylien harrastajateattereihin kuin pääkaupunkiseudun kesäteattereihin. Tiedän, että ajatus kuulostaa hieman nurinkuriselta, mutta juuri siksi en juuri hakeudu pääkaupunkiseudun kesäteattereihin, sillä ne ovat minun makuuni jopa…
On olemassa sarjoja, jotka katsoo kerran. Sitten on olemassa sarjoja, joihin palaa yhä uudelleen. Minulle Äkkiä Anttolassa kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Emme olleet ystäväni kanssa katsoneet sarjaa pitkään aikaan, joten viime viikonloppuna järjestimme kunnon Äkkiä Anttolassa -maratonin. Kaksi kautta, tutut hahmot, samat repliikit ja silti nauroimme aivan kuin näkisimme kaiken ensimmäistä kertaa. Sarjan idea on yksinkertainen. Kaksi kautta seuraa pienen eteläsavolaisen…
Minulle on muodostunut tavaksi pyrkiä käymään Mikkelin kuvitustriennalessa aina silloin, kun se osuu kesään. Siitä on tullut eräänlainen kesäperinne. Se on hetki, jolloin voi pysähtyä katsomaan kuvia hieman tarkemmin kuin arjessa yleensä tulee tehtyä. Kuvitustriennale muistuttaa joka kerta siitä, kuinka valtavan laaja taiteenala kuvitus oikeastaan on. Se ei rajoitu kirjoihin, vaan ympäröi meitä jatkuvasti: kirjojen kansissa, lehdissä, etiketeissä, pakkauksissa, julisteissa…
Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman.
Olen elämäni aikana asunut siellä sun täällä ympäri Suomea. Muutot ovat tuoneet paljon hyvää, uusia maisemia, uusia ihmisiä ja uusia kokemuksia. Samalla ne ovat opettaneet myös sen, että ystävät ja kaverit jäävät helposti ripotelluiksi eri puolille maata. Siksi olen oikeastaan pitänyt melko normaalina sitä, että osa ystävyyssuhteista vain hiljalleen kuihtuu. Ei riitaa, ei draamaa, ei mitään suurta loppunäytöstä. Elämä vain…
Alison Bechdelin Äideistä parhain kertoo tarinan sijaan millaista on elää kysymyksen sisällä. Jos hänen aiempi mestariteoksensa Hautuukoti oli tutkimusmatka isän salaisuuteen, Äideistä parhain on tutkimusmatka sellaiseen maastoon, josta ei löydy ratkaisua. Äiti ei ole rikos, joka voidaan selvittää, eikä arvoitus, joka voidaan ratkaista. Hän on ihminen ja juuri siksi lopulta tavoittamaton. Bechdel tekee jotakin harvinaista. Hän piirtää ajattelun. Hän ei…
Lauantaina alkoi vihdoin kesälomani, ja samalla veli perheineen saapui viettämään päivää Helsinkiin. Olimme jo talvella puhuneet, että pitäisi käydä yhdessä Suomenlinnassa. Veli kertoi käyneensä siellä viimeksi ala-asteen luokkaretkellä, ja hänen vaimonsa ei ollut koskaan koko paikassa käynyt. Liikkeelle lähtiessämme niskaamme osui pieni sadekuuro, eikä sää näyttänyt erityisen lupaavalta. Mutta siinä kohtaa tapahtui jotain erikoista. Kun pääsimme Suomenlinnaan, aurinko paistoi koko…
The Four Seasonsin toisella kaudella ihmiset matkustavat, rakastuvat, surevat, riitelevät ja sopivat, mutta kaikki tämä on oikeastaan sivujuonta. Päähenkilö on aika itse. Se hiljainen voima, joka muuttaa ihmisiä silloinkin, kun he kuvittelevat pysyneensä samoina. Sarjan keskiössä on poissaolo. Kuollut ystävä on läsnä jokaisessa keskustelussa, vaikka häntä ei juuri nähdä. Menetys muuttaa jokaisen ihmissuhteen painopistettä. Kun yksi lanka katkeaa, koko verkko…
