Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman.
Tekijä: Henna
Arjen pieniä iloja: Parvekeviljely kesäkuntoon
Tänä vuonna minulla karkasi parvekeviljely lapasesta. Keväällä ostin Ikeasta parvekkeelle ruukkukorokkeita ja pari kasvihyllyä, ja niiden ansiosta sain lisää tilaa sekä kivasti kerroksellisuutta kasveille. Yhtäkkiä parvekkeelle mahtuikin paljon enemmän vihreää elämää kuin aiempina vuosina. Tänä vuonna basilika ja samettikukat eivät kuitenkaan ottaneet kasvaakseen millään. Yritin kyllä kasvattaa niitä siemenistä, mutta lopulta luovutin ja hain valmiit taimet. Basilikan kohdalla päätös kannatti…
Tillie Walden: Are You Listening?
Amerikkalaisen sarjakuvataiteilijan Tillie Walden teos Are You Listening? näyttää ensi silmäyksellä road trip -kertomukselta kahdesta naisesta, jotka ajavat halki Texasin aavikoiden. Mutta nopeasti käy selväksi, ettei kyse ole vain matkasta paikasta toiseen. Kyse on siitä, miten ihminen oppii elämään oman kipunsa kanssa. Ja vielä syvemmin: siitä, miten erillisyyden kokemus alkaa hiljalleen murtua. Matka pelosta yhteyteen Sarjakuvan päähenkilöt Bea ja Lou…
Vuosi omia sivuja
Tuntuu aika uskomattomalta, että omat sivuni täyttävät jo vuoden. Vuosi sitten en olisi arvannut, miten tärkeä ja rakas harrastus tästä vielä muodostuisi. Minua oli pidemmän aikaa ahdistanut sosiaalinen media algoritmeineen. Lopulta viime vuonna tuli mitta täyteen, ja päätin poistua Facebookista, Instagramista ja Threadsista. Päätös tuntui samaan aikaan helpottavalta ja oudolta, sillä niiden poistuttua elämään jäi myös tietynlainen tyhjiö. Pitkän pähkäilyn…
Kesän 2026 suunnitelmia
Kesässä on jotain erityistä. Jo pelkkä ajatus valoisista illoista, lämpimistä aamuista ja kiireettömistä hetkistä tekee olon kevyemmäksi. Tänä kesänä haluan nauttia sekä yhteisistä hetkistä että ihan tavallisista pienistä asioista, joista lopulta muodostuu ne parhaat muistot. Tässä minun kesän suunnitelmani:
Kevätjuhlien muistamiset päiväkodin aikuisille
Kevätjuhlat lähestyivät taas vauhdilla, ja samalla alkoi tuttu pohdinta siitä, miten päiväkodin aikuisia muistaisi lukuvuoden päätteeksi. Tänä vuonna Lullan ryhmän vanhemmat keräsivät henkilökunnalle lahjakortteja yhteislahjaksi. Minä luopio en siihen kuitenkaan osallistunut, koska olen käsittänyt, että nykyään kaikenlainen rahallinen muistaminen voidaan tulkita helposti lahjonnaksi. Niinpä päädyin tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun: itsetehtyihin lahjoihin. Lullalla on nimittäin meneillään aivan uskomaton flow-vesivärikausi. Paperia kuluu…
Viikon 20 kivat jutut
Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman.
Midsomerin murhat, kausi 25
Kausi 25 todistaa jälleen kerran, ettei sarjan todellinen vetovoima liity rikoksiin vaan tunnelmaan: siihen pehmeään englantilaiseen iltapäivävaloon, kivikirkkoihin, kartanoiden puutarhoihin ja ihmisiin, jotka lausuvat kohteliaasti “how dreadful”, vaikka naapuri löytyisi juuri kuolleena käkikellon alta. Midsomerin kylät näyttävät postikorteilta, mutta niiden sisällä kiehuvat kateus, luokkajännitteet, tukahdutettu rakkaus ja vuosikymmeniä vaiennetut salaisuudet. Murha ei ole sarjassa poikkeus vaan yhteisön kommunikaatiomuoto. Kun tunteista…
Petolliset, kausi 5
Petolliset on nykyään oikeastaan ainoa suomalainen tositelevisiosarja, jota enää katson. Ei siksi, että olisin erityisen kiinnostunut kilpailuformaateista, vaan siksi, että suurin osa kotimaisesta realitystä on alkanut muistuttaa samaa loputonta ongelmaa: kaikkein mielenkiintoisimmat ja räväkimmät ihmiset putoavat pois jo alkumetreillä, minkä jälkeen ohjelmaan jää joukko osallistujia selostamaan kameralle sitä, mitä juuri tapahtui. Televisio muuttuu tapahtumien kokemisen sijasta niiden jälkikäteiseksi referoinniksi. Petollisissa…
Philip Ardagh, Ben Mantle: Kanijengi kaahaa
Viime aikoina meillä on ollut yksi kuvakirja ylitse muiden: Kanijengi kaahaa kirjailijalta Philip Ardagh ja kuvittaja Ben Mantle. Tämä vauhdikas kuvakirja on ollut niitä harvoja kirjoja, joiden ääreen Ukko oikeasti pysähtyy ja ennen kaikkea jaksaa keskittyä alusta loppuun asti. Kirjan idea on yksinkertainen mutta toimiva: joukko kaneja lähtee bussimatkalle, joka muuttuu vähitellen hulvattomaksi kaaokseksi. Tarina ei rakennu monimutkaisille juonenkäänteille, vaan…