Elokuu oli tänä vuonna jotenkin erikoinen kuukausi. Se oli rauhallinen ja ennen kaikkea paluuta arkeen, mutta samalla tuntui siltä, että kesä loppui vähän liian nopeasti. Heti elokuun alettua sää muuttui syksyisemmäksi, vaikka kalenterin mukaan kesää oli vielä jäljellä. Sellainen pieni ristiriita jäi leijumaan koko kuukauden ylle.
Elokuussa palasin itse lomalta töihin ja lapset palasivat päiväkotiin. Päiväkodin aloitus on mennyt lapsilla todella hyvin, mistä olen tietysti ihan superonnellinen ja helpottunut. Nyt sitten vain jännitän, milloin kaiken maailman pöpöt alkavat jyllätä päiväkodissa. Eiköhän sekin vaihe sieltä vielä tule vastaan.
Prinsessajalkapallon viimeiset kerrat
Lullalla oli elokuussa viimeiset prinsessajalkapallokerrat. Ja täytyy sanoa, että ehkä hänestä ei kuitenkaan taida tulla jalkapalloilijaa.
Aina kun hain Lullan päiväkodista suoraan treeneihin, hän hehkutti kavereilleen kovaan ääneen, että on menossa jalkapallotreeneihin. Kovasti siis vaikutti siltä, että treenit olivat tärkeä juttu.
Kun pääsimme kentän reunalle, mielenkiinto loppui kuin seinään.
Ehkä jalkapallo saa siis jäädä tällä kertaa muiden lajiksi.
Kulttuuripitoinen elokuu
Elokuu oli myös mukavan kulttuurintäyteinen.
Kävin HAMissa katsomassa Magdalena Abakanowicz -näyttelyn. Näyttely oli hieno kokemus ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ihan rauhassa museoon kiertelemään.
Elokuvia tuli myös katsottua kolme: See How They Run, Hiljainen tyttö ja The Life of Chuck. Kaikki olivat aika erilaisia keskenään, joten elokuvakuukaudesta tuli mukavan monipuolinen.
Kuuntelupuolella jatkoin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjaa ja sain kuunneltua kolmannen osan. Lisäksi luin sarjakuvan Monica, joka oli loppujen lopuksi hieno tuttavuus.
Lasten kanssa luimme mm.:
Ja sitten tietysti yksi elokuun tärkeistä kulttuurikokemuksista oli se, että kesän hupi Ensitreffit alttarilla Australia, kausi 12, tuli päätökseen. Tätä kautta katsoin kyllä ristiriitaisin tuntein. Mutta kyllä siitä silti viihdettä riitti.
Taideseinä sai päivityksen
Yksi pieni mutta itselleni tärkeä projekti tuli myös tehtyä loppuun: Lullan taideseinä lastenhuoneessa sai uuden päivityksen.
Nyt seinällä ovat esillä hänen 3–4-vuotiaana tekemänsä teokset. On ollut hauskaa seurata, miten piirustukset ja askartelut muuttuvat lapsen kasvaessa. Taideseinä on minusta ihana tapa säästää pieni pala eri ikävaiheista näkyville ja samalla lastenhuoneeseen tulee koko ajan uutta, persoonallista taidetta.
Citypuutarhassa riitti papuja
Viljelylaatikosta saimme tänä kesänä aivan huiman sadon papuja. Ehkä jopa vähän liian huiman, koska en tajunnut, miten hyvin ne oikein kasvavat.
Taisin ryöpätä pakkaseen papuja lähemmäs kymmenen litraa!
Pavut siis onnistuivat suorastaan yli odotusten. Parvekkeella sen sijaan oli vähän nihkeämpää. Tomaatit ja spagettikesäkurpitsat eivät oikein menestyneet. Taisi parveke olla tänä kesänä yksinkertaisesti liian kylmä.
Kukkia sentään kasvoi tomaateista ja spagettikesäkurpitsasta, joten ihan tyhjin käsin ei parvekkeelta tarvinnut jäädä.
Ensi kesää varten onkin jo opit mielessä: harsoa pitää käyttää tehokkaammin ja spagettikesäkurpitsoja täytyy pölyttää varmuuden vuoksi itse siveltimellä. Jospa ensi vuonna sato olisi vähän parempi.
Kesä vaihtui syksyyn ihan liian nopeasti
Kaiken kaikkiaan elokuu oli rauhallinen kuukausi. Sellainen tavallinen, hyvä arkeen paluun kuukausi. Töihin paluu, päiväkodin aloitus, harrastukset, kulttuuria ja vähän puutarhahommia.
Silti kuukaudessa oli jotain hassua. Kesä tuntui loppuvan melkein heti elokuun alettua. Sää muuttui syksyiseksi, vaikka oltiin vielä virallisesti kesässä, ja jotenkin syksyn tuntu hiipi arkeen aivan liian aikaisin.
Ehkä siksi elokuusta jäi vähän haikea olo. Toisaalta arkeen palaaminen tuntui hyvältä ja tutulta, mutta olisin kyllä voinut ottaa vielä muutaman ylimääräisen lämpimän kesäpäivän.
Nyt on kuitenkin aika suunnata kohti syksyä. Toivottavasti ainakin ilman sitä kuuluisaa päiväkotipöpöjen ensimmäistä aaltoa, vaikka taitaa olla aika turha toivo.
