On olemassa sarjoja, jotka katsoo kerran. Sitten on olemassa sarjoja, joihin palaa yhä uudelleen. Minulle Äkkiä Anttolassa kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Emme olleet ystäväni kanssa katsoneet sarjaa pitkään aikaan, joten viime viikonloppuna järjestimme kunnon Äkkiä Anttolassa -maratonin. Kaksi kautta, tutut hahmot, samat repliikit ja silti nauroimme aivan kuin näkisimme kaiken ensimmäistä kertaa. Sarjan idea on yksinkertainen. Kaksi kautta seuraa pienen eteläsavolaisen…
The Four Seasonsin toisella kaudella ihmiset matkustavat, rakastuvat, surevat, riitelevät ja sopivat, mutta kaikki tämä on oikeastaan sivujuonta. Päähenkilö on aika itse. Se hiljainen voima, joka muuttaa ihmisiä silloinkin, kun he kuvittelevat pysyneensä samoina. Sarjan keskiössä on poissaolo. Kuollut ystävä on läsnä jokaisessa keskustelussa, vaikka häntä ei juuri nähdä. Menetys muuttaa jokaisen ihmissuhteen painopistettä. Kun yksi lanka katkeaa, koko verkko…
Netflixin The Four Seasons -sarjan ensimmäistä kautta katsoessa mieleen tuli ajatus: miten virkistävää onkaan nähdä sarja, jonka päähenkilöt eivät ole kolmekymppisiä eivätkä matkalla löytämään itseään, vaan ihmisiä, jotka ovat jo eläneet suuren osan elämästään. Nykyinen suoratoistoviihde tuntuu usein rakentuvan nuoruuden ympärille. Draama syntyy siitä, kuka rakastaa ketä, kuka löytää kutsumuksensa tai kuka uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen kohti aikuisuutta. The Four…
Kausi 25 todistaa jälleen kerran, ettei sarjan todellinen vetovoima liity rikoksiin vaan tunnelmaan: siihen pehmeään englantilaiseen iltapäivävaloon, kivikirkkoihin, kartanoiden puutarhoihin ja ihmisiin, jotka lausuvat kohteliaasti “how dreadful”, vaikka naapuri löytyisi juuri kuolleena käkikellon alta. Midsomerin kylät näyttävät postikorteilta, mutta niiden sisällä kiehuvat kateus, luokkajännitteet, tukahdutettu rakkaus ja vuosikymmeniä vaiennetut salaisuudet. Murha ei ole sarjassa poikkeus vaan yhteisön kommunikaatiomuoto. Kun tunteista…
Petolliset on nykyään oikeastaan ainoa suomalainen tositelevisiosarja, jota enää katson. Ei siksi, että olisin erityisen kiinnostunut kilpailuformaateista, vaan siksi, että suurin osa kotimaisesta realitystä on alkanut muistuttaa samaa loputonta ongelmaa: kaikkein mielenkiintoisimmat ja räväkimmät ihmiset putoavat pois jo alkumetreillä, minkä jälkeen ohjelmaan jää joukko osallistujia selostamaan kameralle sitä, mitä juuri tapahtui. Televisio muuttuu tapahtumien kokemisen sijasta niiden jälkikäteiseksi referoinniksi. Petollisissa…
Jos Love Is Blind olisi elokuva, se ei olisi romanttinen komedia. Se olisi tutkielma ihmisestä. Siitä, miten hän rakentaa rakkauden mielessään ennen kuin kohtaa sen todellisuudessa ja on jatkumo vanhalle melodramalle: näyttämö on muuttunut, mutta peruskysymys ei. Voiko ihminen kohdata toisen ilman, että hän projisoi tähän oman historiansa? Soppi-vaiheessa vastaus näyttää hetken olevan kyllä. Ilman katsetta ihmiset puhuvat kuin pimeydessä…
On jotakin vanhanaikaista ja samalla häiritsevän ajankohtaista siinä, että ihmiset suostuvat istumaan seinien erottamina ja puhumaan rakkaudesta. Love is Blind Germany, kausi 2 jatkaa formaattia, mutta tekee sen saksalaisella vakavuudella: vähemmän spektaakkelia, enemmän epäröintiä. Kun kasvot puuttuvat, ego saa vapaat kädet. Ääniin ripustetaan toiveet, pelot ja keskeneräiset tarinat itsestä. Rakkaus ei vielä kohdistu toiseen, vaan omaan sisäiseen kertomukseen. Sopit eivät ole…
Joskus joulun parhaat lahjat eivät tule paperiin käärittyinä. Ne ilmestyvät huomaamatta. Minulle yksi tällainen oli se, että Jouluksi kotiin oli saanut kolmannen kauden. Se tuntui aidosti mukavalta jouluyllätykseltä. Minusta tämä sarja kuuluu siihen perinteeseen, jossa populaarikulttuuri muuttuu ajankuvaksi. Se tallentaa aikansa yksinäisyyttä, haurauden kauneutta ja pohjoismaisen mielenmaiseman haaveilevaa idyllisyyttä. Kolmannella kaudella Jouluksi kotiin ei enää juokse romantiikan perässä, vaan pysähtyy.…
On olemassa televisiosarjoja ja elokuvia, joita en oikeastaan katso enää varsinaisessa merkityksessä, vaan joihin palaan. Ylpeys ja ennakkoluulo (1995) on minulle yksi sellainen. Olen nähnyt sen useaan kertaan, tiedän jokaisen katseen, jokaisen Darcy’n pidättyneen kumarruksen ja Elizabethin hienovaraisen hymähdyksen. Ja silti tai ehkä juuri siksi joulun aikaan huomaan taas aloittavani alusta. Minulle Ylpeys ja ennakkoluulo edustaa aikaa, johon palaan. Se…
On olemassa täsmälleen yksi ruokaohjelma, jota katson, ja se on Is It Cake?. Jouluhulluna huomasin Netflixiin ilmestyneen nyt myös Is It Cake? Holiday, kaudet 1 & 2. Is It Cake? Holiday on lähtökohtaisesti konseptina absurdi: katsotaan pikkutarkasti koristeltuja kakkuja ja yritetään päättää, mikä niistä on esine ja mikä on taikinaa. Siinä kaikki. Ei kokkaustekniikoiden syväsukellusta. Ei kulinaarista tarinaa. Ei edes…
