Nettipäiväkirja

Vuosi 2025

Vuosi 2025 ei ollut minulle suurten käänteiden tai dramaattisten mullistusten vuosi. Silti, kun katson sitä kokonaisuutena, se tuntuu merkittävältä. Sellaiselta vuodelta, jossa moni asia hiljalleen päättyi ja jossa ehkä samalla valmisteltiin tilaa jollekin uudelle.

Vuoden ensimmäisen puoliskon vietin vanhempainvapaalla vauvakuplassa. Päivät soljuivat omassa rytmissään, jossa aika menetti välillä merkityksensä ja fokus oli pienessä, lämpimässä arjessa. Toisella puoliskolla palasin takaisin töihin, ja sen myötä alkoi uuden arjen opettelu. Rytmin etsimistä, aikataulujen yhteensovittamista ja jatkuvaa tunnetta siitä, että olen vähän myöhässä jostain tai sitten liian aikaisin.

Yksi vuoden konkreettisimmista ja hauskimmista asioista oli mieheni minulle syntymäpäivälahjaksi ostama 3D-tulostin. Pitkin vuotta tulostelin vaikka ja mitä, ja huomaamatta siitä tuli minun askarteluvälineeni. Nykyään taitaa olla ihan rehellistä sanoa, että 3D-tulostaminen on minun askarteluani siinä missä toiset leikkaavat ja liimaavat, minä säädän asetuksia ja tulostan.

Askartelu näkyi muutenkin arjessa, erityisesti mörköjen muodossa. Lullan askartelun pravuuri oli nimenomaan möröt. Hän askarteli mummolle ison onnittelukortin täyteen mörköjä ja keväällä päiväkodin aikuisille kiitoskortteja, tietenkin mörköteemalla. Lisäksi lasten suosikkileikki iltaisin oli pimeässä mörköjen etsiminen taskulampuilla.

Vuosi 2025 jäi mieleen myös siitä, että poistuin somesta. Lopetin Facebookin, Instagramin ja Threadsin käytön kokonaan. Oli suorastaan järkyttävää huomata, kuinka paljon aikaa olin aiemmin käyttänyt pelkkään selaamiseen. Kun yhtäkkiä olikin ”ylimääräistä aikaa”, löysin vuosien jälkeen sarjakuvat somen tilalle. Oivalsin myös, että tässä elämäntilanteessa sarjakuvien lukeminen on minulle huomattavasti helpompaa kuin kaunokirjallisuuden. Keskittymiskyky riittää paremmin ja nautinto on silti aitoa.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin myös tehdä itselleni omat sivut. Ratkaisu on osoittautunut vuoden aikana yllättävänkin hyväksi. Minulla ei aiemmin ollut paikkaa, johon tallentaa muistoja tai pitää elokuva- ja lukupäiväkirjaa, ja vasta nyt ymmärsin blogin olevan juuri oikea muoto tälle kaikelle. Stadin kundi on naureskellut, että olen vienyt somettamisen ja omaan napaan tuijottamisen aivan uudelle tasolle: sivuni ovat kirjaimellisesti yhden ihmisen Internet-kupla, jossa julkaisen muun muassa selfieitä itsestäni.

Vuoteen mahtui myös paljon uupumusta. Talvi ja syksy olivat yhtä lasten sairastelun jatkumoa: kuumetta, enterorokkoa, vatsatautia, korvatulehdusta, silmätulehdusta. Olin välillä ihan epätoivon partaalla. Sairastelun myötä tein päätöksen, etten enää järjestä lapsille syntymäpäiväjuhlia. Turhaa järjestää, kun homma kaatuu kuitenkin sairasteluun. Jatkossa, jos joku haluaa tulla juhlistamaan lasten syntymäpäivää, keitän mielelläni kahvit ja tarjoan jotain kakun kaltaista. Se saa riittää.

Vuoteen mahtui myös menetyksiä. 14-vuotias Mac hajosi lopullisesti. Se kirpaisi, vaikka tiesin tämän päivän vielä koittavan. Tuleva vuosi tulee olemaan uusien ohjelmien opettelua, mutta lohduttaa se, että tiukan paikan tullen osaan kyllä käyttää Adoben ohjelmia. Paljon raskaampi oli kuitenkin 12-vuotiaan kissani Päälykäisen tapaturmainen menehtyminen. Muutenkin vuonna 2025 lähipiirissä kuoli poikkeuksellisen paljon lemmikkejä, ja se toi vuoteen oman surullisen sävynsä.

Kun 14-vuotias Mac sanoi hyvästit

Päälykäisen elämä & teot

Tapahtumia, joihin osallistuin:

Näyttelyt, joissa kävin:

Kun kaikkea tätä katsoo yhdessä, vuosi 2025 tuntuu enemmän päätepisteeltä kuin lähtölaukaukselta. Vuodelta, jolloin asioita sulkeutui ja päättyi. Ehkä juuri niistä päättymisistä alkaa ajan myötä uusia aikakausia ja muutoksia myös minulle.

Tagged , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *