Sattui sopivasti, että minulla oli perjantaina vapaapäivä, ja tänä vuonna pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin Helsingin kirjamessuille. Oli ihanaa saada kierrellä kaikessa rauhassa ilman aikatauluja tai pientä kättä pitelemässä. Saatoin pysähtyä jokaiselle kiinnostavalle osastolle, selailla kirjoja ja vain nauttia tunnelmasta.
Puin päälleni jakun ja prässihousut, jotta olisin oikea kultturelli rouva. Ja kyllä se fiilis toimi. Kirjojen ympäröimänä, tunsin oloni kuin olisin sukeltanut omaan rauhalliseen kuplaan, jossa aika pysähtyi hetkeksi.
Messuilta tarttui mukaan muutama harkittu ostos. Lapsille löysin tarra-askarteluja ja Lullan nelivuotissyntymäpäivälahjaan Veera lääkärissä -kirjan. Tuttu tapa piti, sillä poikkesin myös Kustannus Mäkelän osastolle hakemaan pari uutta kuvakirjaa.
Olen jo pitkään pitänyt kiinni siitä, että ostan itselleni vain kirjoja, jotka ovat minulle aidosti merkityksellisiä ja tärkeitä. Hyllytilaa on rajallisesti, ja haluan, että jokaisella kirjalla on siellä oma tarinansa. Niinpä tänä vuonna ostin vain kaksi kirjaa itselleni:
– Urbaani Vegenda – Vegaanileivontaa, koska palaan sen resepteihin aina uudestaan, ja
– Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3, jota luen parhaillaan. Olen päättänyt kerätä koko sarjan, koska tiedän palaavani noihin kirjoihin vielä monta kertaa elämäni aikana.
Ainoa asia, jota jäin messuilla kaipaamaan, oli sarjakuvien näkyvyys. Tänä päivänä Suomessa tehdään todella upeaa sarjakuvaa, ja olisin toivonut, että ne olisivat olleet isommin esillä, esimerkiksi tekijähaastattelujen muodossa. Ehkä ensi vuonna?
Kaiken kaikkiaan päivä oli täydellinen yhdistelmä rauhaa, inspiraatiota ja pientä omaa hemmottelua. Kirjamessut ovat kyllä sellainen paikka, jonne tekee mieli palata vuosi toisensa jälkeen. Varsinkin, jos saa tehdä sen ihan omassa tahdissa.
