Vapaapäivä. Ajattelin hengähtää juoda kuppi hyvää kahvia, istua alas ja katsoa Murders in the Buildingin ensimmäinen kausi loppuun. Sitä on tullut säästeltyä kuin viimeistä suklaapalaa. Olin siis valmistautunut nautiskelupäivään.
Mutta eihän se mennyt niin.
Kesken kaiken, ilman suurta draamaa. MacBook Proni, tuo 14 vuoden mittainen luotettava elämänkumppani, hajosi. Eikä miten tahansa. Virtapiuhan magneetti katkesi koneen sisälle. Kuin joku olisi napsauttanut oven kiinni eikä enää päästäisi sisään. Kun akku tyhjeni, kone hiljeni, musteni, eikä enää herännyt henkiin. Siinä se oli: pieni mutta peruuttamaton vika, joka katkaisi yhteytemme. Ja vaikka olin jo pitkään pelännyt tämän päivän koittavan, se silti kirpaisi.
Tiesin, ettei mikään laite kestä ikuisesti. Viime vuosina olin jo huomannut sen hidastuvan, pitävän pientä ylimääräistä hurinaa, kuumenevan kuin paistinpannu. Silti se oli toiminut aina jotenkin. Ja nyt se vain… lakkasi toimimasta. Siltä se tuntui: ei niinkään kuin kone olisi hajonnut, vaan kuin 20 vuoden avioliitto olisi yllättäen päättynyt. Tiedän, että se kuulostaa dramaattiselta, mutta kun jokin on ollut mukana lähes päivittäin niin pitkään, siihen kiintyy.
Ja nyt? Nyt olen PC-maailmassa. Se tuntuu vähän kuin olisi muuttanut uuteen maahan, jossa osaa kieltä vain osittain ja kaikki tutut mukavuudet ovat vaihtuneet oudoiksi vaihtoehdoiksi. Miksi ikkunat eivät liu’u kauniisti vaan lävähtävät silmille kuin 2000-luvun alun selainikkunat? Miksi mikään ei näytä… oikealta?
Silti tässä on jotain kaihoisaa ja vähän kutkuttavaa. Ehkä tämä on uuden alku. Ehkä tämä on se hetki, jolloin opin uusia taitoja ja astun mukavuusalueeni ulkopuolelle, vaikka se tuntuukin juuri nyt enemmän eksymiseltä kuin etenemiseltä.
Mutta silti. Vapaapäivä, jonka piti olla leppoisa ja kevyt, muuttuikin teknologiakatastrofiksi ja tunneperäiseksi jäähyväisiksi. Murders in the Buildingin kausi jäi kesken juuri kun alkoi paljastua jotain oikeasti mielenkiintoista. Ironista, eikö? Ja samalla oma tekninen murha tapahtui hiljaisuudessa olohuoneessa.
Hyvästi, rakas Mac. Kiitos kaikista yhteisistä vuosista. Nyt on aika opetella uusi kieli, uusi kulttuuri, uusi järjestelmä. Ehkä tämä ei ollut se vapaapäivä, jonka halusin, mutta ehkä se oli se, jonka tarvitsin.
