Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman.
Tammikuun kohokohdat
Tammikuu yllätti. Sain aikaan hämmästyttävän paljon. En tiedä, oliko kyseessä jokin alkuvuoden huuma vai yksinkertaisesti sopiva yhdistelmä aikaa, energiaa ja inspiraatiota. Vuosi alkoi sukuloinnilla Savossa. Oli ihanaa nähdä läheisiä ja lopulta myös päästä kunnolla nauttimaan lumesta. Talvi tuntui hetken juuri siltä kuin sen kuuluukin: valkoiselta, rauhalliselta ja vähän taianomaiselta. Yksi tammikuun isoista jutuista oli luistelu. Hommattiin luistimet ja Lulla aloitti…
Arjen pieniä iloja: Neulominen – hyödyllistä höpsöttelyn vastapainoksi
Neulomisessa on jotain rauhoittavaa ja samalla yllättävän voimaannuttavaa. Se on tekemistä, jossa kädet käyvät, mieli lepää ja lopputuloksena syntyy jotakin konkreettista ja hyödyllistä. Neulomisen hyödyt ovat moninaiset: se vähentää stressiä, auttaa keskittymään ja tarjoaa vastapainoa arjen kiireelle. Monille se on keino hidastaa ja olla hetkessä silmukka kerrallaan. Minulle neulominen on ollut elämässä mukana aaltoillen. Oli aikoja, jolloin puikot viuhuivat lähes…
Amos Rex: Leandro Erlich
Nykytaiteessa on yksi piirre, joka on saanut minut vuosien varrella huokaamaan raskaasti: pakotettu osallistavuus. Se hetki, kun kävijälle vihjataan tai suoraan sanotaan, että nyt sinun pitäisi kokea jotain merkityksellistä, koskea, liikkua, osallistua, olla osa teosta, vaikka koko asetelma tuntuu teennäiseltä, itseriittoiselta ja vähän tekotaiteelliselta potaskalta. Osallistuminen on joskus tuntunut enemmän velvollisuudelta kuin kutsulta. Leandro Erlichin näyttely Amos Rexissä tekee kuitenkin…
Kiasma: Sarah Lucas & Paljas katse
Kiasman näyttelystä Sarah Lucas Paljas katse tullessa huomasin jotain yllättävää: minulla oli poikkeuksellisen hyvä olo, jota ei ole tullut vastaan pitkään aikaan näyttelyissä. Ei siksi, että näyttely olisi ollut “kaunis” perinteisessä mielessä vaan siksi, että se oli rehellinen, röyhkeä ja vapauttavan naurettava. Paljon tissejä.Paljon falloksen kaltaisia elimiä.Paljon kehoja, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan.Ja ennen kaikkea paljon huumoria, joka nauraa elämän…
Kiasma: Essi Kuokkanen & Pilvenpitelijä
En ole koskaan pitänyt itseäni suurena surrealistisen taiteen ystävänä. Usein se on tuntunut minusta etäiseltä, älylliseltä tai jopa tarkoituksellisen vaikeaselkoiselta. Siltä kuin minun pitäisi ymmärtää jotain ennen kuin saan tuntea mitään. Siksi lähdin Kiasmaan Essi Kuokkasen Pilvenpitelijä-näyttelyyn melko neutraalein odotuksin. Ja ehkä juuri siksi kokemus yllätti niin voimakkaasti. Tila, jossa ei tarvitse selittää Kuokkasen maalauksissa on jotain lempeän haurasta. Ihmishahmot,…
Kiasma: Kivi, paperi, sakset
Kiasman näyttely Kivi, paperi, sakset nojaa yksinkertaiseen ja lähes lapselliseen leikkiin, mutta käyttää sitä yllättävän tarkkana mallina sille, miten ajattelemme maailmaa. Leikin logiikka on tuttu: mikään ei ole yksiselitteisesti vahvin, vaan voima syntyy aina suhteessa johonkin toiseen. Jokainen asetelma on väliaikainen, jokainen voitto sisältää jo häviön siemenen. Näyttelyn otsikon materiaalit toimivat sekä konkreettisina että symbolisina elementteinä: Teoksissa on aistittavissa todellisuus,…
Love is Blind Germany, kausi 2
On jotakin vanhanaikaista ja samalla häiritsevän ajankohtaista siinä, että ihmiset suostuvat istumaan seinien erottamina ja puhumaan rakkaudesta. Love is Blind Germany, kausi 2 jatkaa formaattia, mutta tekee sen saksalaisella vakavuudella: vähemmän spektaakkelia, enemmän epäröintiä. Kun kasvot puuttuvat, ego saa vapaat kädet. Ääniin ripustetaan toiveet, pelot ja keskeneräiset tarinat itsestä. Rakkaus ei vielä kohdistu toiseen, vaan omaan sisäiseen kertomukseen. Sopit eivät ole…
Varastettuja suudelmia
Varastettuja suudelmia (Baisers volés, 1968) on François Truffaut’n ohjaama elokuva, joka jatkaa Antoine Doinelin tarinaa 400 kepposen ja Antoine ja Colette -jakson jälkeen. Jean-Pierre Léaud’n esittämä Antoine on nuori mies, joka yrittää löytää paikkansa elämässä sodanjälkeisessä Pariisissa, vaihtaen työtä ja ihmissuhteita yhtä levottomasti kuin ajatuksiaan. François Truffaut’n Varastettuja suudelmia on elokuva, joka kulkee kuin kevyt jazz Pariisin kaduilla; improvisoiden, eksyen ja löytäen aina uuden sävelen.…
400 kepposta
400 kepposta (Les Quatre Cents Coups, 1959) on François Truffaut’n ohjaama ranskalaisen uuden aallon merkkiteos. Elokuva seuraa parisilaisen koulupojan Antoine Doinelin elämää, jossa koulun kurinalaisuus ja kodin tunne-etäisyys ajavat hänet pieniin kapinoihin ja harharetkille. Puoliautobiografinen tarina kuvaa lapsuuden yksinäisyyttä, väärinymmärretyksi tulemista ja vapauden kaipuuta herkästi ja inhimillisesti. François Truffaut’n 400 kepposta on elokuva, joka ei vanhene, koska se ei kuulu…