Kausi 25 todistaa jälleen kerran, ettei sarjan todellinen vetovoima liity rikoksiin vaan tunnelmaan: siihen pehmeään englantilaiseen iltapäivävaloon, kivikirkkoihin, kartanoiden puutarhoihin ja ihmisiin, jotka lausuvat kohteliaasti “how dreadful”, vaikka naapuri löytyisi juuri kuolleena käkikellon alta. Midsomerin kylät näyttävät postikorteilta, mutta niiden sisällä kiehuvat kateus, luokkajännitteet, tukahdutettu rakkaus ja vuosikymmeniä vaiennetut salaisuudet. Murha ei ole sarjassa poikkeus vaan yhteisön kommunikaatiomuoto. Kun tunteista…
Petolliset, kausi 5
Petolliset on nykyään oikeastaan ainoa suomalainen tositelevisiosarja, jota enää katson. Ei siksi, että olisin erityisen kiinnostunut kilpailuformaateista, vaan siksi, että suurin osa kotimaisesta realitystä on alkanut muistuttaa samaa loputonta ongelmaa: kaikkein mielenkiintoisimmat ja räväkimmät ihmiset putoavat pois jo alkumetreillä, minkä jälkeen ohjelmaan jää joukko osallistujia selostamaan kameralle sitä, mitä juuri tapahtui. Televisio muuttuu tapahtumien kokemisen sijasta niiden jälkikäteiseksi referoinniksi. Petollisissa…
Philip Ardagh, Ben Mantle: Kanijengi kaahaa
Viime aikoina meillä on ollut yksi kuvakirja ylitse muiden: Kanijengi kaahaa kirjailijalta Philip Ardagh ja kuvittaja Ben Mantle. Tämä vauhdikas kuvakirja on ollut niitä harvoja kirjoja, joiden ääreen Ukko oikeasti pysähtyy ja ennen kaikkea jaksaa keskittyä alusta loppuun asti. Kirjan idea on yksinkertainen mutta toimiva: joukko kaneja lähtee bussimatkalle, joka muuttuu vähitellen hulvattomaksi kaaokseksi. Tarina ei rakennu monimutkaisille juonenkäänteille, vaan…
Euroviisut, tekopyhyys ja kerran vuodessa tapahtuva joraaminen
Vuosi sitten uhosin kovaan ääneen boikotoivani Euroviisuja. Viime vuoden tulokset jättivät niin kitkerän maun suuhun, että olin aivan varma, etten enää katso koko kilpailua. Olin tuohtunut, väsynyt ja jotenkin pettynyt koko tapahtumaan. Mutta sitten tuli tämä kevät. Ja totuus on, että minä olen pieni ihminen. En minä maailmanpolitiikkaa muuta sillä, jätänkö Euroviisut katsomatta vai en. Enkä myöskään halunnut antaa yhden…
Viikon 19 kivat jutut
Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman.
Toukokuun ensimmäinen viikonloppu Savossa
Suuntasimme vappupäivänä vasta illalla kohti Savoa papan luokse. Ajoimme Helsingin keskustan kautta, joten sain nähdä ensimmäistä kertaa Helsingin vapputunnelmaa kunnolla. Kaduilla riitti ihmisiä, valkoisia lakkeja ja iloista hälinää. Oli hauskaa päästä kokemaan edes pieni pala pääkaupungin vapusta. Lauantaiaamuna lähdimme Lullan kanssa kävellen läheiseen leikkipuistoon, jossa hän pääsi temmeltämään serkkunsa kanssa. Yllätyin aidosti siitä, kuinka hienoja leikkipuistoja Pieksämäellä on. Ihan kuin…
Huhtikuun kohokohdat
Huhtikuu meni ohi vauhdilla myös, mutta mukaan mahtui monta pientä ja isompaa arjen kohokohtaa. Kevät alkoi hiljalleen näkyä myös täällä, vaikka suurin osa elämästä pyörikin ihan tavallisen arjen ympärillä. Pääsiäistä vietimme tänä vuonna omalla tavallamme ihan vain kotona. Ei mitään suuria suunnitelmia tai reissuja. Huhtikuun ehdoton päätähti oli kuitenkin meidän pieni syntymäpäiväsankari, joka täytti jo kaksi vuotta. Samalla tuntuu, että…
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Veera ja maatalon eläimet
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kuvakirjan Veera ja maatilan eläimet viehätys piilee siinä, että se osaa katsoa maailmaa lapsen silmin. Kirja johdattaa lukijan maatilan arkeen yhdessä Veeran sekä tuttujen hahmojen Tatun ja Patun kanssa, eikä vauhdikkailta väärinkäsityksiltä tietenkään vältytä. Tarina rakentuu yksinkertaisesta mutta toimivasta ideasta: maatilan eläimet ja ympäristö ovat täynnä ihmeteltävää. Tatu ja Patu tarkastelevat kaikkea ulkopuolisen silmin ja…
Katri Kirkkopelto: Molli ja Kumma
Viime aikoina meidän iltasatuhetkiemme yhdeksi ehdottomaksi suosikiksi on noussut Molli ja Kumma. Oikeastaan voisi sanoa, että Molli-hahmosta on tullut Lullan oma rakas satuhahmo, johon palataan yhä uudelleen. Molli tuntuu puhuttelevan erityisesti herkällä ja lempeällä tavallaan. Siinä on jotain samaan aikaan turvallista, hauskaa ja helposti samaistuttavaa. Kirjan kirjoittanut ja kuvittanut Katri Kirkkopelto osaa kuvata lasten tunteita poikkeuksellisen hienosti. Molli ja Kumma…
Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?
Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa on luettu perheessämme niin monta kertaa, että rytmi elää jo omassa puheessamme. Sivujen kurkistusreiät ovat aiheuttaneet loputtomasti jännitystä, vaikka seuraavat tapahtumat tiedetään jo tarkasti etukäteen. Ehkä juuri siinä piilee kirjan taika: se ei kulu toistosta, vaan kasvaa jokaisella lukukerralla hieman rakkaammaksi. Tove Jansson onnistui luomaan kuvakirjan, joka tuntuu yhtä aikaa turvalliselta ja salaperäiseltä. Tarina…










