Lauantaina alkoi vihdoin kesälomani, ja samalla veli perheineen saapui viettämään päivää Helsinkiin. Olimme jo talvella puhuneet, että pitäisi käydä yhdessä Suomenlinnassa. Veli kertoi käyneensä siellä viimeksi ala-asteen luokkaretkellä, ja hänen vaimonsa ei ollut koskaan koko paikassa käynyt. Liikkeelle lähtiessämme niskaamme osui pieni sadekuuro, eikä sää näyttänyt erityisen lupaavalta. Mutta siinä kohtaa tapahtui jotain erikoista. Kun pääsimme Suomenlinnaan, aurinko paistoi koko…
The Four Seasonsin toisella kaudella ihmiset matkustavat, rakastuvat, surevat, riitelevät ja sopivat, mutta kaikki tämä on oikeastaan sivujuonta. Päähenkilö on aika itse. Se hiljainen voima, joka muuttaa ihmisiä silloinkin, kun he kuvittelevat pysyneensä samoina. Sarjan keskiössä on poissaolo. Kuollut ystävä on läsnä jokaisessa keskustelussa, vaikka häntä ei juuri nähdä. Menetys muuttaa jokaisen ihmissuhteen painopistettä. Kun yksi lanka katkeaa, koko verkko…
Kesäkuussa meri kutsui puoleensa yhä uudelleen, ja tuli nautittua Helsingin lähisaarista useampaankin otteeseen. Vaikka säät eivät aina olleet täydelliset, meri ja saaristomaisemat tekevät kesästä aina vähän erityisemmän. Juhannusaattoa vietimme tuttuun tapaan Mustasaaressa. Siitä on muodostunut meille jo ihana perinne, jonka toivon jatkuvan vielä pitkään. Muuten juhannus kului kaupunkijuhannuksen merkeissä, eikä sekään tuntunut yhtään huonolta vaihtoehdolta. Juhannuksen aikaan päädyin myös muistelemaan…
Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman
Tällä viikolla vuorostaan kesäperinteidemme mukaan suuntasimme Pihlajasaareen. Pihlajasaari on yksi niistä paikoista, jonne palaamme mielellämme vuosi toisensa jälkeen. Kun pääsimme saarelle, suuntasimme ensimmäisenä leikkipuistoon. Vieressä olevassa grillikatoksessa loimusivat liekit, ja Ukko hihkaisi heti huolestuneena: “Tulipalo, tulipalo!” Onneksi kyse oli vain grillin tulesta, mutta tilanne jäi hetkeksi naurattamaan. Leikkien jälkeen siirryimme rannan tuntumaan. Ukko viihtyi pitkän tovin aivan omissa puuhissaan heittelemässä…
On helppo kuvitella, että taiteilijan suurin vihollinen on köyhyys, kriitikot tai näkymättömyys. Yeong-shin Ma’n Artist esittää kuitenkin paljon epämiellyttävämmän väitteen: taiteilijan suurin vastustaja saattaa olla hänen oma identiteettinsä. Siksi Artist ei ole oikeastaan sarjakuva taiteesta. Se on sarjakuva egosta. Kolme keski-ikäistä miesartistia etsii tunnustusta, merkitystä ja paikkaansa maailmassa. He puhuvat lakkaamatta taiteesta, aitoudesta ja kulttuurista, mutta heidän todellinen käyttövoimansa on…
Katri Kirkkopellon Ihana Molli näyttää lempeästi, että jokainen meistä kaipaa hyväksyntää, mutta tärkein hyväksyntä löytyy lopulta omasta kokemuksesta siitä, että on arvokas juuri sellaisena kuin on. Molli on monille lapsille tuttu hahmo: herkkä, pohtiva ja toisinaan epävarma. Hänen kauttaan Kirkkopelto käsittelee tunteita tavalla, joka ei vähättele lapsen kokemuksia eikä tarjoa valmiita ratkaisuja. Sen sijaan tarina kutsuu pysähtymään kysymysten äärelle. Mitä…
Tänäkin vuonna vietimme juhannuksen Helsingissä. Minusta juhannus Helsingissä on aivan mahtavaa. Pääkaupunki hiljenee, liikenne vähenee ja tunnelma muuttuu jotenkin erityisen leppoisaksi. Monet hakeutuvat kaupungin lähisaarille nauttimaan keskikesän juhlasta, ja niin teimme mekin. Juhannusaattona suuntasimme koko perhe perinteidemme mukaan Mustasaareen. Seurakunnan omistama saari on meille tuttu ja rakas juhannuskohde, jonne on mukava palata vuodesta toiseen. Jo matka sinne oli tämän vuoden…
Juhannuksesta 2006 tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan kaksikymmentä vuotta. Moni yksityiskohta on vuosien saatossa hämärtynyt, mutta tuo juhannus on jäänyt mieleeni poikkeuksellisen kirkkaana. Ehkä siksi, että siihen mahtui niin monta hetkeä, jotka ovat jääneet elämään omiksi perinteikseen, ennen kaikkea yksi laulu, joka kuuluu edelleen jokaiseen juhannukseeni. Juhannusaaton aamu ei nimittäin antanut suuria lupauksia. Taivas oli synkkä, sade ropisi ja koko…
Iltasadut ovat meillä päivän rauhallisin yhteinen hetki. Ne tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä, viettää aikaa yhdessä ja sukeltaa hetkeksi tarinoiden maailmaan ennen nukkumaanmenoa. Julie Harmanin kirjoittama ja Ag Jatkowskan kuvittama Metsän satuhetki (Karisto) on juuri tällainen kirja: lämminhenkinen kokoelma eläinsatuja, jotka kutsuvat lapset turvalliseen ja lempeään maailmaan. Kirja sisältää kymmenen eläinaiheista satua, joissa metsän ja maatilan asukkaat kohtaavat erilaisia arjen haasteita. Tarinoiden keskiössä eivät…
