Syksyn saapuessa huomaan taas tekeväni sitä samaa kuin joka vuosi: alan suunnitella, mitä kaikkea kivaa voisimme lasten kanssa puuhailla sisällä. Kun ilmat viilenevät ja ulkoilut alkavat väistämättä vähän lyhentyä, kaipaan tekemistä, johon voi uppoutua keittiönpöydän ääressä.
Tällä kertaa innostuin muistelemaan oman lapsuuteni askarteluja Emma Rapalan ja Iisa Juvan Leikki leikkinä -kirjan inspiroimana. Kaivoin esiin jauhot ja suolan, pyöräytin taikataikinan ja tulostin 3D-tulostimella erilaisia keksimuotteja.
Ja siitä se sitten lähti.
Taikataikina on helppo tehdä itse
Taikataikinan tekemiseen ei oikeastaan tarvita mitään ihmeellistä. Ainekset löytyvät todennäköisesti jo valmiiksi keittiön kaapeista.
Taikataikina
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1,5 dl suolaa
- noin 1,5 dl vettä
- 1 rkl ruokaöljyä
Sekoita jauhot ja suola keskenään. Lisää vettä vähitellen ja vaivaa taikinaksi. Lopuksi joukkoon voi lisätä tilkan öljyä, jolloin taikinasta tulee hieman mukavammin käsiteltävää.
Vettä kannattaa lisätä vähän kerrallaan, sillä sopiva määrä riippuu jauhoistakin. Taikinan pitäisi olla pehmeää, mutta ei tahmeaa.
Taikinaa vaivasin noin 5 minuuttia ja sen jälkeen annoin olla ennen askartelua tunnin verran.
Sitten vain kaulimaan ja muotteilemaan.
Meillä muoteiksi päätyivät autot, kukat, sienet, kissat ja linnut.
Kaikilla ei ollut ihan samanlainen askarteluinto
Sanotaanko näin, että lapsilla oli hyvin erilaiset näkemykset siitä, kuinka kauan tähän projektiin kannattaa käyttää aikaa.
Ukolla ei tällä kertaa riittänyt puuhaan keskittyminen kovin pitkäksi aikaa. Taikina taputeltiin pöydälle, muottia painettiin vähän ja siinäpä se sitten olikin. Tehtävä suoritettu.
Lulla puolestaan innostui askartelusta kunnolla. Hän jaksoi tehdä erilaisia luomuksia ja miettiä, mitä kaikkea taikinasta voisi syntyä.
Kun kaikki oli valmista, taikataikinakoristeet pääsivät uuniin kuivumaan.
Kuivatin niitä 125 asteessa tunnin ajan. Aika riippuu tietysti koristeiden paksuudesta, mitä paksumpia tekeleitä tekee, sitä pidempään ne tarvitsevat aikaa. Niiden kannattaa antaa kuivua rauhassa, eikä lämpötilaa tarvitse pitää kovin korkeana.
Aamulla ensimmäisenä maalaamaan
Seuraavana aamuna Lullalla oli heti mielessä yksi asia.
Maalaaminen.
Aamupala sai hetken odottaa, kun pöydälle levitettiin vesivärit ja edellisen päivän taikataikinaluomukset. Nyt autot, kukat, sienet, kissat ja linnut saivat väriä pintaan.
Ja täytyy myöntää, että niistä tuli aika ihania.
Parasta tällaisissa askarteluissa on ehkä juuri se, ettei lopputuloksen tarvitse olla täydellinen. Lapsen tekemä vähän hassu kissa on paljon kiinnostavampi kuin mikään täydellisesti muotoiltu askartelu. Ja samalla syntyy jotain konkreettista, jonka voi säästää muistoksi.
Syksyn sisäpuuhat kutsuvat
Nähtävästi syksyn saapuessa ja sään viiletessä alan jälleen suunnitella, mitä kaikkea voisimme sisällä touhuta.
Taikataikina oli ainakin meidän tämän syksyn ensimmäisiä onnistuneita askartelukokeiluja, vaikka kaikki eivät siitä ihan yhtä innostuneita olleetkaan.
Ehkä seuraavaksi kokeilemme jotain muuta lapsuudestani tuttua. Tai sitten keksimme ihan uuden jutun.
Onhan tässä taas koko pitkä, pimenevä syksy aikaa keksiä kaikkea kivaa.
Ja jos askartelupäivä alkaa taikataikinalla ja päättyy siihen, että keittiönpöytä on jauhoissa ja maalissa, niin ehkä se on ihan onnistunut päivä.
