Joulun alla ehdoton suosikki puuhani on joululahjojen paketointi. Siinä on jotain rauhoittavaa ja samalla luovaa. Se on hetki, jolloin saa pysähtyä ja keskittyä vain yhteen asiaan, kaiken joulukiireen keskellä. Aikoinaan mottoni oli hieman itseironinen: kun lahjat ovat huonoja minulta, panostan sitten paketointiin. Nykyään uskallan jo sanoa, että antamani lahjat ovat ihan hyviä, mutta siitä huolimatta paketointi on minulle edelleen tärkeä…
Viime jouluna piirsin ProCreatella joulukortin meidän neitokakadupariskunnasta Neidistä ja Noksusta. Halusin tallentaa korttiin jotain meille aidosti merkityksellistä; tutut hahmot, jotka ovat osa arkeamme ja perhettämme. Kun luomus alkoi valmistua, istuimme Lullan kanssa vierekkäin ja nauroimme hekotellen kuvalle. Tonttulakit päässä olevat kakadut olivat niin tunnistettavia, että Lullakin heti tiesi, keitä kuvassa oli. Jälkikäteen ajateltuna joulukortista tuli niin onnistunut ja rakas, etten…
Joulukuuseni on vuosien varrella muuttunut yhä persoonallisemmaksi. Perinteisten pallojen ja tähtien rinnalle on ilmestynyt hahmoja, värejä ja pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän minusta kuin mistään trendiraportista. Yksi rakkaimmista teemoistani on porot, mitä erikoisempi, sen parempi. Viime jouluna sain ystävältäni aivan täydellisen yllätyksen: kuusi kappaletta kieltä näyttävää poroa joulukuusenkoristeina. Sellaisia, joita ei todellakaan voi olla huomaamatta. Kun pidin yhtä niistä kädessäni,…
On olemassa täsmälleen yksi ruokaohjelma, jota katson, ja se on Is It Cake?. Jouluhulluna huomasin Netflixiin ilmestyneen nyt myös Is It Cake? Holiday, kaudet 1 & 2. Is It Cake? Holiday on lähtökohtaisesti konseptina absurdi: katsotaan pikkutarkasti koristeltuja kakkuja ja yritetään päättää, mikä niistä on esine ja mikä on taikinaa. Siinä kaikki. Ei kokkaustekniikoiden syväsukellusta. Ei kulinaarista tarinaa. Ei edes…
On yksi asia, joka ilahduttaa minua joka joulu enemmän kuin mikään muu: minun vaaleanpunainen joulukuuseni. Se ei ole mikä tahansa joulukoriste, vaan vuosia kypsynyt haave, jonka lopulta uskalsin toteuttaa, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Muistan edelleen sen tunteen, kun nostin sen ensimmäisen kerran laatikosta kuin olisin saanut oman pienikokoisen unelmani suoraan olohuoneeseen. Jos minulta kysyttäisiin, pitäisin kuusen esillä ympäri vuoden. Se…
Marraskuu oli tänä vuonna melkoinen tunteiden ja tapahtumien vuoristorata. Kuukauden ehdoton ykkösjuttu oli meidän 4-vuotiaan syntymäpäivät, joita juhlittiinkin peräti kolme kertaa. Ensin suuntasi matka Savoa kohti, jossa ensimmäiset kakkukahvit juotiin sukulaisten kanssa. Siihen perään oli vuorossa juhlapäivä päiväkodissa, jossa sankari sai loistaa ystäviensä keskellä. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, seurakunta järjesti omat 4-vuotiaiden syntymäpäiväjuhlansa. Kaiken ilon keskellä marraskuu muistutti myös arjen…
A Merry Little EX-mas on Steve Carr ohjaama lämminhenkinen ja kepeän humoristinen jouluelokuva, jossa menneisyys ja nykyhetki joutuvat törmäyskurssille, kun Kate (Alicia Silverstone) luopui urastaan muuttaakseen pieneen kotikaupunkiin miehensä perässä, mutta nyt etäisyys, työvelvollisuudet ja arki ajavat heidät eroon. He sopivat viettävänsä yhden viimeisen joulun yhdessä ennen lopullista eroa. Tarina seuraa sitä, mitä tapahtuu, kun vanhat tunteet ja käsittelemättömät väärinkäsitykset…
Aftersun (2022) on skotlantilaisen Charlotte Wellsin herkkä ja intiimi esikoisohjaus, joka kertoo 11-vuotiaan Sophien ja hänen 30-vuotiaan isänsä Calumin yhteisestä lomasta Turkin rannikolla 1990-luvun lopulla. Tarina nähdään aikuiseksi kasvaneen Sophien muistojen kautta, kun hän yrittää ymmärtää tuota kesää uudelleen, sekä isänsä salattua sisäistä elämää. Charlotte Wellsin Aftersun ei pakota katsojaa tarinaan, vaan tarjoaa hänelle hiljaisen huoneen, jossa aikojen välinen ilmavirta…
On sarjoja, jotka puhkeavat kukkaan välittömästi, ja sitten on toisenlaisia sellaisia, joiden äärelle katsoja saapuu ensin hiukan hämmentyneenä, väärän sävelen kautta. Petolliset oli minulle pitkään juuri tällainen. Ensimmäisellä kaudella tunsin katselevani jotain, joka ei aivan tiennyt, mikä se halusi olla: hieman peli, hieman psykodraama ilman suuntaa. Mutta toisella kaudella tapahtui jotakin. Sarja ikään kuin löysi kielensä, sellaisen varjojen, ilmeiden ja…
Katsoessani sarjan After Life kolmatta ja viimeistä kautta itkin ja nauroin yhtä aikaa. En siksi, että kohtaukset olisivat olleet sentimentaalisia, vaan koska ne tuntuivat todellisilta. Ricky Gervaisin maailma avautui kuin hauras rukous siitä, että elämä on sittenkin elämisen arvoista, vaikka se särkyisi joka hetki. After Life’n kolmas kausi ei ole enää tarina miehestä, joka on menettänyt kaiken, vaan tarina ihmisestä, joka…
