Syyskuussa ei sinänsä tapahtunut yhtikäs mitään. Oli vain tavallista arkea. Sellaisia päiviä, jotka seuraavat toisiaan niin samanlaisina, ettei kuukauden lopussa oikein osaa sanoa, mihin kaikki päivät katosivat.
Ja ehkä se on ihan hyväkin.
Syyskuussa satoi kuitenkin sen verran paljon, että sain vihdoin ottaa käyttöön yhden aarteistani: Tom of Finland -sateenvarjon. Täytyyhän sateessa sentään olla jotain iloa. Ja jos kerran joutuu kulkemaan harmaassa tihkussa, voi sen yhtä hyvin tehdä näyttävän sateenvarjon alla.
Televisiosta ei muuten tuntunut tulevan oikein mitään katsomisen arvoista. Katsoin elokuvan Millennium Actress, josta pidin, mutta muuten televisiotarjonta jäi melko vaisuksi. Onneksi löysin YouTubesta arkivlogit ja hiljaiset vlogit. Niitä onkin tullut katsottua yllättävän paljon.
Mieluummin minä katson mammojen arkielämää kuin Vain elämää -ohjelman ja Elämäni biisin loputonta uhriutumista. Arkivlogeissa on sentään jotain rauhoittavaa: joku tekee ruokaa, käy kaupassa, järjestelee kotia, juo kahvia ja elää tavallista elämäänsä. Ei tarvitse olla draamaa, suuria tunteita tai jatkuvaa tunnustamista. Tavallinen elämä riittää oikein hyvin.
Syyskuussa joulu alkoi myös hiipiä mieleeni. Tiedän, että joidenkin mielestä tässä vaiheessa vuotta pitäisi vielä nauttia syksystä eikä ajatella joulua, mutta minä en ole koskaan ollut kovin hyvä noudattamaan tällaisia sääntöjä. Varasin ja noudin suuren pinon jouluaiheisia kuvakirjoja lapsille ja itselleni. Kirjat ovat ehkä yksi helpoimmista tavoista aloittaa joulun odotus. Niitä voi katsella jo hyvissä ajoin, eikä vielä tarvitse laittaa tonttuja esille joka paikkaan.
Lasten kanssa luimme mm:
- Seitsemän päivää lammella
- Ella ja erikoisjengi
- Myrsky & Valo
- Purkista
- Kettulan kahvila – Joulu lumilinnassa
Sään huonontuessa ja ilmojen viilentyessä aloimme lasten kanssa myös askarrella ja taiteilla enemmän sisällä. Lapset askartelivat tutusta klassikosta taikataikinasta, ja aloitimme myös askartelumaali- ja aaltopahviprojektin. Se on vielä kesken ja jatkuu lokakuun puolelle. Nähtäväksi jää, millainen lopputulos projektista oikein tulee. Lisäksi Lullan kanssa kokosimme Lego ajoneuvoja. Hän on niistä alkanut nyt innostumaan.
Itse luin syyskuussa sarjakuvat On a Sunbeam ja An Enchantment. Lisäksi kuuntelin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjasta Kukkaan puhkeavien tyttöjen varjossa II. Siinäpä sitä onkin ollut ihan riittävästi tekemistä sellaisiin hetkiin, jolloin ei oikeastaan tapahdu mitään.
Ja ehkä juuri siitä syyskuussa olikin kyse. Ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Oli sadetta, kirjoja, askartelua, elokuvia, YouTube-videoita, tavallisia päiviä ja lasten kanssa olemista. Kuukausi tuli ja meni, eikä siitä jäänyt käteen mitään suurta tarinaa.
Mutta ei jokaisen kuukauden tarvitsekaan.
Luulen kuitenkin, että lokakuussa taidan aloittaa jouluttamisen kunnolla ja tuoda kuusen sisälle. Joulukirjat ovat jo valmiina odottamassa, joten ehkä olisi vain luontevaa antaa joulun vähitellen vallata koti.
Näyttäisi myös siltä, että lokakuussa avautuu muutamia mielenkiintoisia näyttelyitä, joten ehkä tulee tehtyä jotain kodin ulkopuolellakin.
Mutta ei lokakuussakaan taida olla luvassa tämän ihmeellisempää.
Ja hyvä niin.
Mukavalta syyskuulta kuulosti! Nopsaan tuo tuntui omallakin kohdalla menevän, ja tosiaan ihan tavallisia arkijuttuja tuli myös puuhailtua. Onpa makee sateenvarjo muuten!
Luin kesällä parikin joulukirjaa nuoremmalleni. Minusta ne on aina ihania kirjoja eikä se jotenkin haittaa, että kirjassa on joulutunnelma korkeimmillaan vaikka keskellä kesää. Oma joulutunnelmani alkaa aina nostaa päätä, kun kylmenee niin, että valkoista alkaa näkyä nurmikolla puhumattakaan lumihiutaleista. Ihan sama onko lokakuu kun lunta sataa – ensimmäinen asia mielessä on tämä: ”lunta tulvillaan, on raikas talvisää..” ja heti jouluisa fiilis😁
Mukavaa lokakuun alkua!