Joulun tunnelmaa voi rakentaa monella tavalla. Yhdelle joulu syntyy kynttilöistä, toiselle piparin tuoksusta ja kolmannelle yhteisestä hetkestä hyvän kirjan äärellä. Meri Savolaisen ja Satu Koiviston Kettulan kahvila – Joulu lumilinnassa yhdistää näitä kaikkia ja lisää mukaan vielä ripauksen jännitystä, leipomista ja satumaista talvimaisemaa.
Kyseessä on kolmas osa Kettulan kahvila -sarjaa ja samalla satukeittokirja, jossa tarina ja ruoka kulkevat käsi kädessä. Päähenkilö on pieni kettu Kuu, jonka isän pitämä Kettulan kahvila osallistuu kylän joulumyyjäisiin. Kuu ystävineen saa ajatuksen järjestää kahvilan lumilinnaan myös jouluaattona, mutta lähestyvä lumimyrsky uhkaa joulunviettoa.
Joulu tehdään yhdessä
Kirjan keskeiseksi teemaksi nousee yhdessä tekeminen. Kettulan kahvila on paljon enemmän kuin paikka, jossa tarjoillaan herkkuja, se on yhteinen kohtaamispaikka. Joulua valmistellaan yhdessä ja juhlaa halutaan jakaa koko kylän kesken. Keskiössä eivät ole lahjat tai tavarat, vaan ihmiset, yhteinen tekeminen ja toisista välittäminen.
Ruoka tukee tätä ajatusta hienosti. Sitä valmistetaan, tarjotaan ja nautitaan yhdessä. Samalla myös Kuu ja hänen ystävänsä saavat olla aktiivisia toimijoita joulun suunnittelussa. Pienen lukijan näkökulmasta tämä on mukava viesti: lapsenkin ideat ovat tärkeitä ja lapsi voi osallistua yhteisen juhlan rakentamiseen.
Lumilinna ja myrsky
Lumilinna tuo tarinaan sadunomaista taikaa. Se yhdistää kahvilan lämmön ja talvisen mielikuvitusmaailman kiinnostavalla tavalla. Kahvila tuo tarinaan ruokaa, tuoksuja ja yhdessäoloa, kun taas lumilinna tarjoaa ympäristön, jossa tavallinen muuttuu hetkeksi ihmeelliseksi.
Lähestyvä lumimyrsky tuo tähän idylliin jännitettä. Se toimii tarinan vastavoimana ja muistuttaa, ettei kaikkea voi hallita, vaikka suunnitelmat olisivat kuinka hyvät tahansa. Kuvituksessa jäin kuitenkin kaipaamaan myrskyn voimakkaampaa esilletuomista. Koska myrsky on tarinan keskeinen jännityselementti, olisin mielelläni nähnyt kuvissa enemmän tuiskua, liikettä ja dramaattista tunnelmaa. Nyt myrsky tuntuu tekstissä hieman suuremmalta uhalta kuin kuvissa.
Kuvitus rakentaa satumaailmaa
Parvati Pillain kuvitus luo kirjalle kokonaisuutena lämpimän ja jouluisen ilmeen. Lumilinna, kahvila, eläinhahmot ja herkut muodostavat yhtenäisen satumaailman, jossa on paljon katseltavaa. Kuvilla on tärkeä tehtävä myös tarinan välittämisessä: lapsi voi seurata tapahtumia niiden avulla ja löytää kuvista yksityiskohtia, joita tekstissä ei välttämättä kerrota.
Erityisesti kahvilan lämpö ja lumisen maiseman talvinen tunnelma toimivat hyvin rinnakkain. Vaikka jäin kaipaamaan myrskystä vahvempaa visuaalista vaikutelmaa, kuvitus tukee muuten onnistuneesti kirjan lempeää ja sadunomaista tunnelmaa.
Tarina jatkuu keittiössä
Kirjan erityinen piirre on sen yhdistelmä satua ja keittokirjaa. Tarinan jälkeen lukija voi valmistaa siinä esiintyviä herkkuja, jolloin kirjan maailma siirtyy suoraan omaan keittiöön. Lukeminen voi jatkua yhteisenä tekemisenä: ensin luetaan ja kuvitellaan, sitten leivotaan ja lopuksi nautitaan yhdessä.
Tämä ratkaisu sopii hyvin kirjan teemaan. Ruoka ei ole vain tarinan yksityiskohta, vaan se yhdistää hahmoja ja lukijoita. Leivonnan kautta lapsi pääsee itse mukaan tekemiseen ja saa kokemuksen siitä, että tarinan maailmaa voi rakentaa myös omassa arjessa.
Lämminhenkinen joulukirja
Kettulan kahvila – Joulu lumilinnassa on lämmin ja yhteisöllinen joulukirja, jossa yhdistyvät satu, kuvakirja ja keittokirja. Sen vahvuuksia ovat yhdessä tekemisen ilo, lapsen aktiivinen rooli ja herkullisesti joulua lähestyvä maailma. Lumilinna tuo mukaan mielikuvitusta ja myrsky sopivasti jännitystä.
Kokonaisuutena kirjasta jää lämmin olo. Se muistuttaa siitä, että joulun tunnelma ei synny täydellisistä puitteista, vaan yhdessäolosta, välittämisestä ja siitä, että tehdään jotakin mukavaa yhdessä. Ja mikäpä olisi jouluna sen parempaa kuin tarina, jonka jälkeen voi vielä laittaa essun päälle ja ryhtyä leipomaan?
