On olemassa täsmälleen yksi ruokaohjelma, jota katson, ja se on Is It Cake?. Jouluhulluna huomasin Netflixiin ilmestyneen nyt myös Is It Cake? Holiday, kaudet 1 & 2.
Is It Cake? Holiday on lähtökohtaisesti konseptina absurdi: katsotaan pikkutarkasti koristeltuja kakkuja ja yritetään päättää, mikä niistä on esine ja mikä on taikinaa. Siinä kaikki.
Ei kokkaustekniikoiden syväsukellusta. Ei kulinaarista tarinaa. Ei edes varsinaista makua. Me näemme vain kuoren, illuusion. Ja juuri siksi ohjelma on täydellinen kommentti tälle ajalle. Se on pelkkää pintaa, mutta pinnassa riittää katsottavaa.
En voi sivuuttaa juontaja Mikey Dayta. Hän on yksi harvoista ihmisistä, jotka onnistuvat olemaan yhtä aikaa:
- ylivirittyneesti innostunut
- hieman hermostuneen oloinen
- jatkuvasti ääri-ilmeiden rajalla
- ja silti täysin tietoinen siitä, kuinka naurettavaa kaikki on
Sellaista hullunkurista, kontrolloidun kaoottista läsnäoloa, joka näyttää siltä kuin joku olisi juuri päässyt ulos liian pienelle lavalle rakennetusta komediakapselista. Täsmälleen oikea määrä absurdiutta absurdiin formaattiin. Sopii kuin nenä päähän. Kuka muu voisi isännöidä ohjelmaa, jossa ihmiset katsovat kakkua ja miettivät, onko se muovinen porokoriste vai sokerimassasta veistetty petos?
Juhlapyhäteema vain vahvistaa ohjelman outoa lumovoimaa. Kaikki on ylikoristeltua, kaikkialla on glitteriä, fondanttia, piparmintturaitoja ja sellaista visuaalista yltäkylläisyyttä, joka saa katsojan silmät siristelemään kuin olisi kävellyt suoraan ostoskeskuksen joulusomistukseen. Mutta ironia piilee siinä, että nämä juhlakoristeet; symbolit, jotka liittyvät perinteisiin, lämpöön ja yhteisöllisyyteen, ovat lopulta vain kakkuja. Tavallisen joulun ja televisiomaailman ero ei ole koskaan ollut näin ohuen kuorrutteen päässä.
Ehkä siksi Is It Cake? Holiday toimii minulle paremmin kuin yksikään toinen ruokaohjelma: se ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on. Se on loputtoman hyväntuulinen, hiukan hullu ja täysin olematon ruokakulttuurin näkökulmasta ja juuri siksi siitä tulee osa kulttuuriani. Tuntuu oikeastaan lohdulliselta, että maailmassa on tila teokselle, joka koostuu pelkästä illuusiosta, hyvästä energiasta ja hölmöstä leikistä.
