On aina yhtä ihmeellistä huomata, kuinka Love Is Blindin alkukohtauksissa ihmiset kiirehtivät tunnustamaan toisilleen ikuista rakkautta sokkoina vain seinän erottamina sopeissaan. Minusta se on myös sarjan parhautta. Nuo ensimmäiset jaksot, joissa tuntemattomat äänet muuttuvat rakkaudentunnustuksiksi ja sielunkumppanuudeksi saavat minut hymyilemään vaivaantuneesti, niin että poskipäihin sattuu. Se on myötähäpeän ja rakkauden välinen välitila.
Tässä ”modernissa rakkauden laboratoriossa” kamera on Jumalan silmä: ei tuomitse, mutta ei myöskään armoa tunne. He kaikki osallistujat ovat hieman koomisia ja siksi syvästi inhimillisiä.
Love Is Blindin maailmassa rakkaus on koeasetelma, jonka muoto on huolella tuotettu. Kun ensimmäisten jaksojen sopit sulkeutuvat ympärille kuin pienen sielun teatterin kulissit, ihmiset puhuvat kuin runoilijat. He kertovat tarinaa siitä, kuka ovat ja mitä etsivät, mutta todellisuudessa he kertovat, millaista rakkautta he haluavat uskoa. Siinä egot kuiskivat kuorossa:
“Näe minut täydellisenä, jotta minun ei tarvitsisi nähdä pelkoani.”
Sitten valot syttyvät, ovet avautuvat, ja muodot; ulkonäkö, elämäntapa, menneisyys tekevät tuloaan. Tämä on se hetki, kun muoto alkaa näyttää erilaiselta kuin kuvitelma, rakkauden illuusio murenee. Rakkaus on valhe, joka haluaa muuttua todeksi ja televisio antaa sille hetken armoa.
Tämä kausi päättyy siihen, ettei kukaan sano “tahdon”. Ei yhtään häämarssia, ei jälkivalaistunutta onnen kuvaa. Se on kuin anti-romanttinen elokuva, jonka lopussa päähenkilö vain kävelee ulos kuvasta. Ehkä he eivät menneet naimisiin siksi, että hetkeksi he näkivät sen, mitä rakkaus ei ole.
Lyhyet parianalyysit
Ali & Anton
Kihlautuivat, mutta alttarilla Ali ei sanonut ”tahdon”. Heidän tarinansa alkoi kuin runo: kaksi maahanmuuttajaa, jotka löysivät toisensa äänestä. Mutta arki paljasti toisen elämänrytmin, toisen muodon. He kohtasivat egon suurimman haasteen; rakastaa toista, vaikka muoto muuttuu. He eivät voineet. He olivat toistensa runoilijat, mutta eivät toistensa arkipäivä.
Kalybriah & Edmond
Kihlautuivat, mutta alttarilla Kalybriah ei sanonut ”tahdon”. Heissä oli myrsky ja teatteri, rakkautta ja odotuksia. Heidän suhteensa muistutti vanhaa melodraamaa, jossa kamera zoomaa kasvoihin ja paljastaa epävarmuuden, jota kumpikaan ei uskalla sanoa ääneen. He eivät ymmärtäneet, että pelko ei ole kumppanissa, vaan omassa mielessä. Ja pelko voitti. Tämä suhde korostaa kommunikaation, odotusten ja muodon rajojen merkitystä.
Megan & Jordan
Kihlautuivat, mutta suhde päättyi ennen alttarille pääsyä. Kaksi maailmaa, jotka yrittivät sovittaa aikataulunsa ja taloudellisen epätasapainon yhteen. Meganin vapaudenkaipuu ja Jordanin rauhanhalu eivät löytäneet yhteistä rytmiä. Tämä suhde näyttää, miten muodon (elämäntavan, roolin, statuksen) erot voivat herättää pelkoa ja epävarmuutta. Suhteen ydinkysymykset olivat: Voinko rakastaa ilman, että muutos muotoon on edellytys? Ja jos muoto ei sovi, miten reagoin?
Annie & Nick
Kihlautuivat, mutta suhde päättyi ennen alttarille pääsyä. Heidän suhteensa oli hiljainen jännite kuin elokuva, jossa mikään ei tapahdu, mutta kaikki tapahtuu katseessa. Kun he erosivat, se tapahtui ilman suurta draamaa, vain väsynyt hengähdys. Ego-dynamiikat (epäily, vertailu, odotukset) näkyivät selvästi. Kun heidän mielessä nousi käsitys, miten toisen pitäisi olla, yhteys katosi.
Madison & Joe
Kihlautuivat, mutta suhde päättyi ennen alttarille pääsyä. Heidän välillään oli ystävyyden tuntu, ei intohimoa. Se oli vain rakkauden hiljainen harjoitelma, versio, joka ei vielä ollut valmis. Tämä suhde osoittaa, kuinka muoto ja sisäinen tila kohtaavat. Kun muoto ei tue sisäistä totuutta, konflikti syntyy.
Kacie & Patrick
Kihlautuivat, mutta eivät edes päässeet Meksikon reissuun yhdessä. Heidän rakkautensa oli nopea liekki, joka sammui valon syttyessä. Heidän rakkautensa oli kuin sähkökatkos; kaunis, kunnes virta palaa. He opettivat toisilleen, että yhteys ei voi perustua siihen, kuka toinen “on”, vaan siihen, kuka minä suostun olemaan hänen rinnallaan.
Love is Blind on minulle viihdettä ja samalla peili. Jokainen reaktioni paljastaa, missä itse vielä samaistun egoon. Sen sijaan että ajattelisin: “Tuo henkilö on itsekäs/valehtelija/uhri”, pyrin näkemään: “Näen tässä oman pelkoni ja egon heijastukseni ja voin antaa sen anteeksi”. Ohjelman avulla tiedostan, miten ego toimii sekä ruudulla että omassa mielessä. Tunnistan, että kaikki mikä ärsyttää tai huvittaa, on omaa mielen sisältöä, joka kaipaa anteeksiantoa.
Tämä kausi toimii hyvänä muistutuksena siitä, että yhteys ei ole muodoissa, vaikka muotojen kautta sen voi tuntua löytyvän. Kun muoto muuttuu tai paljastaa jotain, yhteys voi katketa. Mielestäni osallistuen rakkauden etsinnässä suurin ongelma oli, että he roikkuivat ehdollisessa rakkaudessa, jossa toiselta vaaditaan koko ajan jotain, jotta hän voisi rakastaa takaisin. Se ei ole pyyteetöntä ja se on vahvasti sidoksissa edellä mainittuun muotoon. Mutta jos osallistujat olisivat rakastaneet toisiaan ehdoitta, eipä olisi ollut sarjassa mitään draamaa ja viihdettä.
