Mallimestariopintojeni aikana äiti harmitteli, että oli vuosia sitten hävittänyt mekonkaavat juhlamekkoon, jonka hän oli ommellut minulle ollessani pieni. Se oli kuulemma ollut erityisen kaunis, sellainen oikea prinsessamekko, ja todella työlläs ommeltava. Kaavoja ei enää ollut, mutta muisto oli. Äiti piirsi minulle luonnoksen siitä, millainen mekko oli ollut. Sen pohjalta aloin rakentaa mallia uudelleen. Tein ensin tekniset piirrokset, joiden avulla hahmotin…
Kun opiskelin mallimestariksi, haaveilin tekeväni Chanel-jakun. Minua kiehtoivat erityisesti vaatteen työtavat. Se, miten rakenne syntyy käsityönä, kerros kerrokselta, ilman kiirettä ja oikoteitä. Silloin elämäntilanne oli kuitenkin toinen. Olin vanhempainvapaalla, ja viimeinen näyttötyö oli saatava valmiiksi. Aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Chanel-jakku jäi haaveeksi. Mutta ehkä sen pitikin jäädä. Oivallus, ompelu takaisin elämääni Nyt sain vahvan oivalluksen: voin tuoda ompelun takaisin elämääni…
