Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on usein kuvattu romaaniksi muistista. Se on totta, mutta vain osittain. Minusta se on vielä enemmän romaani siitä, kuinka mieli rakentaa oman todellisuutensa ja kuinka ihminen alkaa kärsiä juuri siitä maailmasta, jonka on itse luonut. Swannin tie II–III kertoo näennäisesti Charles Swannin rakkaudesta Odetteen. Tarkemmin katsottuna se kertoo kuitenkin rakkauden sijasta mielikuvituksesta. Swann ei rakastu…
Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäinen osa, Swannin tie I: Combray, tuli vastaan jo lukiossa. Muistan hyvin, miten suuri vaikutus sillä oli minuun. En tosin usko ymmärtäneeni siitä juuri mitään. Tai ehkä ymmärsin juuri sen, mitä sillä hetkellä oli mahdollista ymmärtää. Jokin kirjassa kosketti niin syvältä, ettei järki osannut sitä selittää. Kirja jäi mieleeni kytemään kuin hiillos, jonka tiesin joskus…
Kirjat ovat kulkeneet rinnallani lapsuudesta aikuisuuteen ja muovanneet maailmankuvaani, arvojani sekä käsitystäni ihmisyydestä. Jotkut ovat olleet viihdyttäviä hetkiä arjen keskellä, toiset taas syvästi kasvattavia kokemuksia. Tässä kokoelma teoksia, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tässä on vastaukseni Tarun tapaan blogihaasteeseen Lähtemättömän vaikutuksen tehneet kirjat:https://taruntapaan.fi/blogihaaste-lahtemattoman-vaikutuksen-tehneet-kirjat/ Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu Jo lapsena ihailin Peppiä: rohkeaa, erilaista ja omilla säännöillään elävää tyttöä. Vasta vanhempana…
