Tyylimuru kirjoitti hiljattain kiinnostavan postauksen, jossa hän vastasi kahteenkymmeneen kysymykseen itsestään bloggaajana. Ajattelin tarttua samaan ideaan, koska joskus bloggaajasta saa yllättävän paljon selville juuri sen kautta, mitä hän kirjoittaa ja miksi hän kirjoittaa. Olen kirjoittanut Hennat.fi:hin reilun vuoden verran. Kirjojen ja elokuvien lisäksi täällä on ollut arkea, lapsia, pieniä ilonaiheita, askarteluja, ajatuksia ja kaikenlaisia havaintoja elämästä. Blogi on oikeastaan aika…
Syyskuussa ei sinänsä tapahtunut yhtikäs mitään. Oli vain tavallista arkea. Sellaisia päiviä, jotka seuraavat toisiaan niin samanlaisina, ettei kuukauden lopussa oikein osaa sanoa, mihin kaikki päivät katosivat. Ja ehkä se on ihan hyväkin. Syyskuussa satoi kuitenkin sen verran paljon, että sain vihdoin ottaa käyttöön yhden aarteistani: Tom of Finland -sateenvarjon. Täytyyhän sateessa sentään olla jotain iloa. Ja jos kerran joutuu…
Christian Durieux’n An Enchantment alkaa tilanteesta, joka on yhtä aikaa arvokas ja surullinen. Ikääntyvälle poliitikolle järjestetään Louvre-museossa juhlat hänen pitkän uransa kunniaksi. Hän ei kuitenkaan koe tilaisuutta kunnianosoituksena vaan hautajaisina: hänen julkinen minänsä on tullut tiensä päähän. Hän poistuu juhlista ja lähtee öiseen Louvreen, jossa hän kohtaa salaperäisen nuoren naisen. Seuraa yksi yö, joka tuntuu irtautuvan tavallisesta ajasta. Louvre muuttuu…
VillaNanna heitti blogissaan hauskan haasteen: Jos elämäni olisi elokuva. Haasteessa vastataan kahteenkymmeneen kysymykseen oman elämänsä elokuvasta. En tietenkään voinut vastustaa, sillä elokuvien ystävänä tällainen ajatusleikki on juuri sellainen, johon on helppo lähteä mukaan. Oma elämäni ei ehkä olisi mikään vauhdikas toimintaelokuva. Enemmänkin draamakomedia, jossa olisi paljon kirjoja, lapsia, käsitöitä, retkiä, kulttuuria ja tavallista lapsiperhearkea. Ja varmasti myös muutama kohtaus, joissa…
Arkivlogien rinnalle löysin YouTubesta hiljaiset vlogit. Niissä vloggaajat kuvaavat arkeaan näyttämättä kasvojaan ja puhumatta kameralle. Videoissa ei kuitenkaan olla täysin hiljaa, sillä mukana kulkee yleensä tekstitys, joka kertoo päivän tapahtumista, ajatuksista tai tekemisistä. Aamukahvi, kauppareissu, ruoanlaitto, siivous, kävelylenkki eli ihan tavallisia asioita, mutta kauniisti kuvattuina ja rauhallisen musiikin säestämänä. Ja jostain syystä näitä on aivan älyttömän koukuttavaa katsoa. On melkein…
Syksyn sateissa on nykyään jotain, mitä oikein odotan. Ei ehkä itse sade, mutta se hetki, kun saan kaivaa esiin yhden rakkaimmista aarteistani: Tom of Finland -sateenvarjoni. Sain sateenvarjon aikoinaan ystävältäni valmistujais- ja tuparilahjaksi. Hän tiesi, että olen Tom of Finland -fani, ja lahja osui todellakin nappiin. Se on juuri sellainen esine, joka tekee tavallisesta arkipäivästä vähän hauskemman. Harmaa ja sateinen…
Tillie Waldenin On a Sunbeam maailmaan astutaan kuin vieraaseen kaupunkiin. Aluksi ei oikein tiedä, missä on, eikä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. On vain rakennuksia, värejä, outoja kulkuvälineitä ja ihmisiä, jotka näyttävät tietävän jotakin sellaista, mitä lukija ei vielä tiedä. Sen avaruus on valtava, mutta samalla hämmästyttävän intiimi. Siellä kelluvat rakennukset, kalamaiset avaruusalukset ja kokonaiset maailmat, mutta kaikkein tärkeimmät asiat tapahtuvat pienissä…
Arki menee usein vauhdilla ohi, ja hyvät hetket saattavat jäädä huomaamatta. Tässä postaussarjassa pysähdyn kerran viikossa listaamaan pieniä ja isoja kivoja asioita, jotka ovat tehneet viikosta hitusen paremman.
Joulun tunnelmaa voi rakentaa monella tavalla. Yhdelle joulu syntyy kynttilöistä, toiselle piparin tuoksusta ja kolmannelle yhteisestä hetkestä hyvän kirjan äärellä. Meri Savolaisen ja Satu Koiviston Kettulan kahvila – Joulu lumilinnassa yhdistää näitä kaikkia ja lisää mukaan vielä ripauksen jännitystä, leipomista ja satumaista talvimaisemaa. Kyseessä on kolmas osa Kettulan kahvila -sarjaa ja samalla satukeittokirja, jossa tarina ja ruoka kulkevat käsi kädessä.…
Mitä jos vaikean tunteen voisi vain laittaa purkkiin ja nostaa hyllylle? Ei enää pelkoa, surua, vihaa, yksinäisyyttä tai noloutta. Aluksi ajatus saattaa tuntua houkuttelevalta, ja juuri näin ajattelee myös Deborah Marceron kuvakirjan Purkista (2022) päähenkilö Leevi. Hän ei pidä epämiellyttävistä tunteistaan ja päättää siksi sulkea ne purkkeihin. Pian purkkeihin päätyvät kuitenkin myös ilo ja innostus, ja vähitellen Leevin elämästä katoavat…
