Nykytaiteessa on yksi piirre, joka on saanut minut vuosien varrella huokaamaan raskaasti: pakotettu osallistavuus. Se hetki, kun kävijälle vihjataan tai suoraan sanotaan, että nyt sinun pitäisi kokea jotain merkityksellistä, koskea, liikkua, osallistua, olla osa teosta, vaikka koko asetelma tuntuu teennäiseltä, itseriittoiselta ja vähän tekotaiteelliselta potaskalta. Osallistuminen on joskus tuntunut enemmän velvollisuudelta kuin kutsulta. Leandro Erlichin näyttely Amos Rexissä tekee kuitenkin…
Kiasman näyttelystä Sarah Lucas Paljas katse tullessa huomasin jotain yllättävää: minulla oli poikkeuksellisen hyvä olo, jota ei ole tullut vastaan pitkään aikaan näyttelyissä. Ei siksi, että näyttely olisi ollut “kaunis” perinteisessä mielessä vaan siksi, että se oli rehellinen, röyhkeä ja vapauttavan naurettava. Paljon tissejä.Paljon falloksen kaltaisia elimiä.Paljon kehoja, jotka eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan.Ja ennen kaikkea paljon huumoria, joka nauraa elämän…
En ole koskaan pitänyt itseäni suurena surrealistisen taiteen ystävänä. Usein se on tuntunut minusta etäiseltä, älylliseltä tai jopa tarkoituksellisen vaikeaselkoiselta. Siltä kuin minun pitäisi ymmärtää jotain ennen kuin saan tuntea mitään. Siksi lähdin Kiasmaan Essi Kuokkasen Pilvenpitelijä-näyttelyyn melko neutraalein odotuksin. Ja ehkä juuri siksi kokemus yllätti niin voimakkaasti. Tila, jossa ei tarvitse selittää Kuokkasen maalauksissa on jotain lempeän haurasta. Ihmishahmot,…
Kiasman näyttely Kivi, paperi, sakset nojaa yksinkertaiseen ja lähes lapselliseen leikkiin, mutta käyttää sitä yllättävän tarkkana mallina sille, miten ajattelemme maailmaa. Leikin logiikka on tuttu: mikään ei ole yksiselitteisesti vahvin, vaan voima syntyy aina suhteessa johonkin toiseen. Jokainen asetelma on väliaikainen, jokainen voitto sisältää jo häviön siemenen. Näyttelyn otsikon materiaalit toimivat sekä konkreettisina että symbolisina elementteinä: Teoksissa on aistittavissa todellisuus,…
Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin mennä Ateneumiin itsenäisyyspäivän aattona katsomaan Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyn. Päätös ei ollut itsestään selvä. Olen jo jonkin aikaa kokenut, etten oikein ole enää Ateneumin kaltaisen perinteisen taidetarjonnan kohderyhmää. Nykytaide puhuttelee minua enemmän: sen keskeneräisyys, kysyvyys ja joskus jopa epämukavuus tuntuvat rehellisemmiltä kuin valmiiksi kanonisoitu mestaruus. Silti juuri itsenäisyyspäivän aatto tuntui oikealta hetkeltä palata “juurille”. Katsomaan, miten…
Astuin Amos Rexin näyttelyyn, jossa Anna Estarriola on rakentanut tilallisia kohtauksia ja kasautumia. Näyttelyn nimi Lavastettuja olosuhteita ja kasoittain asioita jo itsessään kutsuu pohtimaan: kuinka paljon siitä, mitä pidämme todellisena, on lavastusta? Kuinka paljon on vain kasa asioita, joita mielemme kokoaa järjestykseksi? Estarriolan installaatiot näyttäytyvät kuin arjen ja mielikuvituksen hybridinä. Ne ovat yhtä aikaa tuttuja ja outoja, kuin unia, jotka…
Bambi Forever! esittelee Raimo ja Maarit Huttusen intohimoisesti keräämää taidekokoelmaa, joka on lahjoitettu HAMille. Se kattaa yli 300 teosta. Tarjolla on suomalaisen taiteen teoksia 1990-luvulta nykypäivään: maalauksia, grafiikkaa ja valokuvia. Näyttelyn ovat kuratoineet HAMin amanuenssi Leena Mattelmäki sekä kokoelman lahjoittajat itse. Näyttelyn sisältö uudistettiin tammikuussa 2025, jolloin teoksia vaihdettiin ja kokoelmaa täydennettiin uusilla lahjoituksilla. Raimo ja Maarit Huttusen lahjoituskokoelma heijastaa…
Helsinki Biennaali 2025 jakautuu kolmeen pääpaikkaan; Vallisaari, Esplanadin puisto ja HAM Helsingin taidemuseo Tennispalatsissa teemanaan Suoja. Tennispalatsissa osa teoksista elää nimenomaan sisätilassa, missä näyttelytila toimii sekä suojana että areenana eläimellisyyden, luonnonmateriaalien ja kollektiivisen estetiikan kohtaamiselle. Biennaalin teokset haastavat katsojan astumaan pois ihmiskeskeisestä maailmankuvasta. Teokset tuovat esiin sieniä, kasveja, hyönteisiä, eläimiä ja mineraaleja eli kokonaisuuksia, jotka eivät ole ”toisia” vaan osa…
