Lokakuu kului tänä vuonna hieman eri sävyissä kuin olin toivonut. Ukko sairastui sitkeään virukseen, joka piti pienen potilaan (ja minut) tiiviisti kotona useamman päivän ajan. Kun arki pyöri sairastuvan ympärillä, yritin löytää pieniä ilonpilkahduksia keskelle turhautumistani. Yksi niistä oli Love is Blind -sarjan 9. kausi, jonka katsoin siinä sivussa. Todellinen aivot narikkaan -sarja, mutta juuri sellainen kepeys tuli tarpeeseen. Lokakuun…
Heti, kun pääsin perjantaina töistä, suuntasimme auton nokan kohti Savoa. Edessä oli Lullan nelivuotissyntymäpäivä ja Stadin kundilla renkaidenvaihtourakka. Marraskuu tuntuu aina pimeältä ja vähän raskaalta kuukaudelta, mutta tämä viikonloppu toi siihen juuri sopivasti valoa ja iloa. Tänä vuonna en järjestänyt mitään virallisia juhlia. Olen ottanut opikseni, että näin syksyisin pöpöt jylläävät kuitenkin, ja juhlat olisivat helposti peruuntuneet viime hetkellä. Mutta…
Lokakuun 26. päivä 2025 Espoon Metro Areena kylpi suitsukkeiden ja lempeän odotuksen tuoksussa. Olin siellä lasten kanssa vain hetken, mutta hetki riitti. Ystäväni perheineen oli tullut paikalle halatakseen Äiti Ammaa, tuota rauhan ja myötätunnon symbolia, jota miljoonat ympäri maailmaa kutsuvat yksinkertaisesti “Äidiksi”. Me emme jääneet pitkään. Matkalla tapahtumaan Ukko toisteli iloisesti: “Amman, Amman!” Sanat jäivät soimaan kuin rukous, vaikkei hän…
Vapaapäivä. Ajattelin hengähtää juoda kuppi hyvää kahvia, istua alas ja katsoa Murders in the Buildingin ensimmäinen kausi loppuun. Sitä on tullut säästeltyä kuin viimeistä suklaapalaa. Olin siis valmistautunut nautiskelupäivään. Mutta eihän se mennyt niin. Kesken kaiken, ilman suurta draamaa. MacBook Proni, tuo 14 vuoden mittainen luotettava elämänkumppani, hajosi. Eikä miten tahansa. Virtapiuhan magneetti katkesi koneen sisälle. Kuin joku olisi napsauttanut oven kiinni…
Tänä viikonloppuna mummo kävi kylässä. Ja kuten aina, mummo ei saapunut tyhjin käsin. Tällä kertaa hän toi mukanaan aivan uskomattoman määrän askartelujuttuja Lullalle: Oppi & ilo -tehtäväkirjan, pompula-askartelusetin sekä timanttimaalauskirjan yksisarvisista. Nyt riittää puuhaa pitkäksi aikaa. Heti mummon saavuttua ensimmäisenä askartelupöydälle levitettiin tarvikkeet ja homma alkoi innolla. Glitter helmiä, pompuloita ja paljon pieniä sormia touhuamassa. Mummo ei tietenkään unohtanut pikkuveljeäkään,…
Terveisiä täältä sairastuvan puolelta. Meillä on taas ollut vauhdikas alku viikolle, kun Ukolle palasi kuume. Kävimme lääkärissä varmuuden vuoksi, ja diagnoosi oli lopulta se tuttu ja turvallinen: viruspohjainen. Nyt odotellaan ja toivotaan, että tauti menisi nopeasti ohi ja jännitän samalla, saako isosisko sen perässä. Lulla on onneksi jaksanut hyvin ja rakentaa edelleen aivan uskomattomia rakennelmia duploista ja palikoista. En lakkaa…
Meillä on kaksi pientä lasta, molemmat vanhemmat käyvät töissä ja arki on usein aikamoista härdelliä. Pitkään mietin, miten ihmeessä kodin saa pysymään edes siedettävän siistinä, kun tuntuu, että kaaos vyöryy joka nurkasta. Lopulta oivallus syntyi, kun jouduin jäämään kotiin lasten sairastellessa, ja purin omaa turhautumistani suursiivoukseen. Kun pölyt pyyhkiytyivät ja tavarat löysivät paikkansa, tajusin, että siisteyden ylläpitäminen on paljon helpompaa,…
Meidän 3-vuotiaamme huoneen yhdellä seinällä on aivan erityinen paikka, nimittäin taideseinä. Se on kokoelma piirroksia, maalauksia ja pieniä askarteluja, joita hän on tehnyt niin kotona kuin päiväkodissakin. Seinälle kootut työt muodostavat värikkään tarinan siitä, mitä kaikkea pieni taiteilija on viime kuukausien aikana tehnyt, oppinut ja oivaltanut. Tämänhetkinen taideseinä on koottu talven ja kevään aikana syntyneistä teoksista. Mukana joulupukin tuoma askartelusetin…
Elämäni kissa Päälykäinen kulki rinnallani kaksitoista kaunista vuotta, ja vaikka hän lähti luotani tapaturmaisesti, hänen tarinansa ja tassunjälkensä säilyvät sydämessäni ikuisesti. Olin haaveillut vuosia punaisesta kissasta. Koillis-Savossa ystäväni luona kohtasin punaisen nartun, Tofun ja kermanvalkoisen uroksen, Fetan. Siitä hetkestä tiesin, että jonakin päivänä heidän pennuistaan yksi olisi minun. Varasin kissani jo ennen kuin pennut olivat edes saaneet alkunsa. Lopulta syntyi…
Perjantai-iltana sydämeni särkyi, kun jouduin hyvästelemään elämäni kissan Päälykäisen. Hän sai elää kanssani 12 arvokasta vuotta, ja jätti jälkeensä enemmän muistoja kuin sanat koskaan voivat täysin kantaa. Hän ei ollut pelkkä maatiaiskissa, hän oli perheenjäsen, ystävä ja opettaja. Jo varhaisessa vaiheessa hän näytti olevansa taistelija: 1-vuotiaana hän putosi kolmannesta kerroksesta ja oikea jalka meni poikki. Eläinlääkärikäynnit olivat kalliita, mutta jokaisen…
