Heti, kun pääsin perjantaina töistä, suuntasimme auton nokan kohti Savoa. Edessä oli Lullan nelivuotissyntymäpäivä ja Stadin kundilla renkaidenvaihtourakka. Marraskuu tuntuu aina pimeältä ja vähän raskaalta kuukaudelta, mutta tämä viikonloppu toi siihen juuri sopivasti valoa ja iloa.
Tänä vuonna en järjestänyt mitään virallisia juhlia. Olen ottanut opikseni, että näin syksyisin pöpöt jylläävät kuitenkin, ja juhlat olisivat helposti peruuntuneet viime hetkellä. Mutta eihän syntymäpäivä voi mennä ihan ohi. Olin jo viikolla tehnyt pakkaseen pari porkkanakakun pohjaa. Lauantaina riitti vain päällisen valmistus, ja siitä syntyi ihan kelpo synttärikakku. Pöydälle katettiin myös pipareita, sillä ne ovat Lullan suurta herkkua ja kaiken lisäksi hänen ainoa lahjatoiveensa.
Päivän mittaan saimme seuraa: serkku perheineen ja ystäväni tulivat juhlistamaan nelivuotiasta. Lapsilla riitti touhua ja naurua koko päivän. Illan hämärtyessä he ottivat taskulamput käsiinsä ja lähtivät kahdesti pihalle etsimään mörköjä. Jännitys oli käsin kosketeltavaa ja ulkoa kuului riemunkiljahduksia.
Kun päivä oli täynnä leikkiä ja naurua, uni tuli nopeasti. Lulla nukahti illalla niin sikeästi, ettei ehtinyt nähdä enoaan, joka poikkesi vielä käymään.
Sunnuntaiaamuna Stadin kundi heräsi hymyssä suin, kun Lulla oli jo täydessä työn touhussa uuden lääkärisalkkunsa kanssa. Se taisi olla viikonlopun paras syntymäpäivälahja. Kaikki salkun instrumentit olivat käytössä, ja potilaana isä sai perusteellisen hoidon heti aamutuimaan. Kun myöhemmin suuntasimme kotimatkalle, Lulla piteli lääkärisalkkuaan sylissään koko matkan ajan. Siitä se taitaa alkaa tulevan avaruuskirurgin ura.
