Näin syksyllä on ihanaa pysähtyä satujen äärelle. Kun kiireet ulkona jatkuvat ja päivät lyhenevät, sisällä lämpö ja tarinat saavat vallan. Meidän tämän syksyn yhdeksi suosikiksi on muodostunut Katri Kirkkopellon kuvakirja Mollin joulu. Se on lempeä, viisas ja syvästi inhimillinen tarina siitä, mitä joulu oikeastaan tarkoittaa.
Kirjan sivuilla Molli kuulee ystäviltään, että “joulu on tulossa”. Molli ei kuitenkaan tiedä, mikä joulu on ja siitä alkaa matka, joka on yhtä aikaa utelias, huvittava ja sydäntä koskettava. Molli yrittää leipoa, koristella ja olla kiltti, mutta mikään ei mene aivan niin kuin pitäisi. Hän turhautuu ja epäilee itseään. Silti, kaiken keskellä, ystävyys ja yhdessäolo vievät tarinan kohti joulun todellista ydintä.
Kirkkopellon teksti ja kuvitus kulkevat käsi kädessä. Kuvissa on pehmeää valoa, lämpimiä värejä ja pieniä yksityiskohtia, jotka houkuttelevat pysähtymään jokaisen aukeaman äärelle. Molli näyttää ja tuntuu aidolta hahmolta, joka epäonnistuu ja epäilee, mutta yrittää silti uudelleen.
Joulu ei tässä kirjassa ole pelkkää kiiltokuvaa ja koristeita, vaan myös hämmennystä, pettymyksiä ja oppimista. Lopulta tärkeimmäksi nousee ystävyys: se, että saa olla yhdessä, vaikka kaikki ei olisi täydellistä. Kirja muistuttaa, että joulu ei ole suoritus. Se on yhteinen tunne, joka syntyy siitä, että saa olla oma itsensä ja antaa toisille hyvää.
Kun luemme kirjaa kotona, Lulla istuu vieressäni tai sylissäni ja seuraa sivuja lumoutuneena. Hän ei keskeytä eikä kysy. Hän vain kuuntelee ja katsoo, aivan kuin taika olisi hypännyt suoraan sivuilta syliin.
Tällaisina hetkinä ymmärrän, miksi kuvakirjat ovat niin tärkeitä. Ne avaavat maailmoja, joissa lapsi voi turvallisesti kohdata uusia tunteita, iloa, epävarmuutta, onnistumista, ja joissa aikuisella on lupa olla läsnä, hiljaa ja rinnalla.
Mollin joulu on kaunis muistutus siitä, että paras joulu löytyy usein pienistä hetkistä, ystävän naurusta ja siitä, että joku kuuntelee vieressä.
