Pääsiäinen tuli tänä vuonna vähän niin kuin huomaamatta ja kuitenkin täynnä kaikkea. Nykyään meillä se alkaa aina samalla tavalla: keittiöstä. Jo ennen kuin ehdin edes miettiä hiljentymistä tai pyhän tunnelmaa, huomaan pilkkovani, maustavani ja suunnittelevani menua.
Tänä vuonna mies vaati pääsiäispöytään lammasta. Ilmeisesti onnistuin viime vuonna niin hyvin, että siitä on nyt tulossa meidän perinne. Kasvissyöjänä suhtaudun tähän edelleen pienellä ristiriidalla, mutta niinpä vain päädyimme Lullan kanssa valmistamaan karitsan uuniin. Teimme kunnolla potkua sisältävän marinadin ja tungimme paistopussiin reilusti tuoreita yrttejä. Lopputulos oli kuulemma erinomainen. Ihan hyvin kasvissyöjältä. Itse otin valmistuksen lomassa lasillisen valkoviiniä, etten aistisi lampaan sielua.
Omaan pöytääni rakensin kuitenkin omat perinteeni. Parsarisotto on vakiinnuttanut paikkansa pääsiäisruokana, ja tänäkin vuonna se onnistui lohdullisen hyvin. Lisäksi tein kormaa kasvispyöryköillä, jossa kastiketta haudutin hartaasti kaksi tuntia, ja siitä riitti lopulta myös miehen karitsan seuraksi. Jälkiruokapuolella panostin kunnolla: sitruunakakku, vegaaninen mangojuustokakku ja vegaaninen sitruunarahka. Viimeksi mainittu jäi muiden osalta vähän sivuun, mutta sainpa ainakin nauttia siitä itse rauhassa.
Lankalauantaina juhlistimme Ukon 2-vuotissyntymäpäivää. Ei hän enää mikään taapero ole, vaikka mieli välillä niin väittää. Lullan kanssa valmistimme vegaanisen mangojuustokakun juhlapöytään. Ukkoa itse kakku ei juuri kiinnostanut, mutta Lulla söi hänenkin osuutensa iloisesti. Ukko keskittyi tärkeämpiin asioihin eli suklaamunien metsästykseen ja varastamiseen. Lahjaksi hän sai isältään Magna-Tiles-magneettipaloja, joista rakentui koko pääsiäisen ajan toinen toistaan kunnianhimoisempia rakennelmia.
Jossain kohtaa pysähdyin miettimään, että pääsiäisen ydin tuntui jäävän vähän kaiken muun alle. Huomasin egon ottavan tilaa: ajatukset pyörivät tekemisessä ja arjen asioissa, eivätkä niinkään hiljentymisessä. Haaveilin, että olisin päässyt lauantai-iltana myöhäiseen pääsiäismessuun tuomiokirkolle, mutta lasten unirytmi oli lomasta täysin sekaisin, eikä nukkumaanmenosta tullut mitään.
Pääsiäissunnuntai kului yllättävän arkisesti reklamaatioasiaa hoitaessa. Halusin vain saada sen pois mielestä pyörimästä. Ja maanantai huipentui, no, ei ehkä ihan toivotulla tavalla. Lasten vauhdikkaat leikit päättyivät siihen, että Lulla löi otsansa pöydän reunaan ja sai syvän haavan. Loppupäivä menikin päivystyksessä, jossa haava liimattiin kiinni. Hän on varmaan esitellyt sitä ylpeänä päiväkodissa.
Kaiken tämän keskellä oli kuitenkin myös pieniä hengähdyksen hetkiä. Sain lopulta vähän vain olla ja möllöttää, kun katsoin Love Is Blindin 10. kauden loppuun. Ja maanantai-iltana, kun mies ja lapset lähtivät ostamaan serkulta keppihevosia, lämmitin itselleni saunan. Ehkä siinä oli ripaus sitä rauhaa, jota koko pääsiäiseltä olin kaivannut.
Kenties pääsiäinen ei tänä vuonna ollut hiljainen tai harras, mutta se oli meidän näköinen: täynnä ruokaa, sotkua, naurua, pieniä kriisejä ja lopulta myös vähän levollisuutta.
