Viime jouluna piirsin ProCreatella joulukortin meidän neitokakadupariskunnasta Neidistä ja Noksusta. Halusin tallentaa korttiin jotain meille aidosti merkityksellistä; tutut hahmot, jotka ovat osa arkeamme ja perhettämme. Kun luomus alkoi valmistua, istuimme Lullan kanssa vierekkäin ja nauroimme hekotellen kuvalle. Tonttulakit päässä olevat kakadut olivat niin tunnistettavia, että Lullakin heti tiesi, keitä kuvassa oli.
Jälkikäteen ajateltuna joulukortista tuli niin onnistunut ja rakas, etten halunnut sen jäävän vain yhdeksi kortiksi muiden joukkoon. Tänä vuonna päätin antaa kuvalle pysyvämmän paikan osana joulukoristelua. Tulostin kuvalle 3D-tulostimella kehykset ja tein siitä joulukuusenkoristeen. Nyt kakadupariskunta pääsee joka joulu mukaan juhlaan, roikkumaan kuusen oksille muistuttamaan luovuudesta, yhteisistä hetkistä ja viime joulun nauruista.
Olen miettinyt, että ensi jouluksi haluaisin tehdä samalla tyylillä joulukuusenkoristeita edesmenneestä kissastani Päälykäisestä. Se tuntuisi kauniilta tavalta pitää hänet mukana joulussa, osana perhettä ja juhlaa, vaikka hän ei enää fyysisesti olekaan täällä.
