Katri Kirkkopelto: Molli ja hölöttävät möröt

Lasten kuvakirjat käsittelevät nykyään yhä rohkeammin tunteita ja mielen ilmiöitä. Yksi hieno esimerkki tästä on Katri Kirkkopelton kuvakirja Molli ja hölöttävät möröt. Teos jatkaa rakastetun Molli-hahmon tarinaa ja pureutuu teemaan, joka koskettaa meistä jokaista: sisäiseen puheeseen.

Mistä kirjassa on kyse?

Tarinassa Molli kohtaa hölöttävät möröt, äänekkäät, taukoamatta kommentoivat olennot, jotka ilmestyvät hänen ympärilleen ja alkavat puhua päälle. Möröt arvostelevat, epäilevät ja kyseenalaistavat. Ne ovat tuttuja monelle lapselle ja aikuisellekin: pieniä sisäisiä ääniä, jotka sanovat “et osaa”, “et uskalla”, “et riitä”.

Juoni ei rakennu suurten tapahtumien varaan, vaan sisäisen kokemuksen ympärille. Keskeistä ei ole se, että möröt katoaisivat, vaan se, miten Molli oppii suhtautumaan niihin. Tämä tekee tarinasta psykologisesti uskottavan ja pedagogisesti merkittävän.

Hölöttävät möröt metafora mielensisäiselle kriitikolle

Kirjan vahvuus on sen oivaltava symboliikka. Hölöttävät möröt konkretisoivat lapselle abstraktin ilmiön: sisäisen kriittisen puheen. Sen, että mielessä voi olla ääniä, jotka eivät ole koko totuus.

Möröt eivät ole varsinaisesti pelottavia, vaan pikemminkin rasittavia ja tungettelevia. Tämä on tärkeä sävyero. Kirja ei dramatisoi lapsen kokemusta liikaa, vaan tekee siitä ymmärrettävän ja hallittavan. Kun möröt saavat hahmon ja muodon, niitä voi myös tarkastella ulkopuolelta.

Tunnetaidot ja itsemyötätunto keskiössä

Teos tukee vahvasti tunnetaitojen kehitystä. Se auttaa lasta:

• tunnistamaan omia ajatuksiaan
• ymmärtämään, ettei jokaista ajatusta tarvitse uskoa
• harjoittelemaan lempeämpää suhtautumista itseensä

Erityisen arvokasta on se, että tarina ei lupaa täydellistä ratkaisua. Möröt eivät katoa taianomaisesti, vaan Molli oppii elämään niiden kanssa. Viesti on realistinen ja lohdullinen: vaikeat ajatukset kuuluvat elämään, mutta niiden ei tarvitse määrätä kaikkea.

Kuvitus kertoo yhtä paljon kuin teksti

Katri Kirkkopellon tunnistettava kuvitustyyli tukee tarinan tunnetasoa vahvasti. Värimaailma, ilmeet ja sommittelu rakentavat mielentilaa. Mörköjen liike ja päälle puhuminen näkyvät kuvissa lähes kaoottisena rytminä, kun taas Mollin hiljaisemmat hetket saavat enemmän tilaa ja hengittävyyttä. Kuvakirjana teos toimii juuri siksi, että osa merkityksestä syntyy ilman sanoja.

Miksi tämä kirja on tärkeä?

Elämme ajassa, jossa suorittaminen ja vertailu alkavat yhä varhemmin. Siksi on merkityksellistä, että lasten kirjallisuudessa opetetaan jo varhain suhtautumaan omiin ajatuksiin kriittisesti, mutta itseensä lempeästi.

Molli ja hölöttävät möröt ei ole vain satu möröistä. Se on tarina mielestä, rohkeudesta ja siitä, että omaa sisäistä puhetta voi opetella kuuntelemaan uudella tavalla.

Ja ehkä tärkein viesti kuuluu näin: vaikka mielessä joskus hölöttää, sinä et ole yhtä kuin ne äänet.