Meidän 3-vuotiaamme huoneen yhdellä seinällä on aivan erityinen paikka, nimittäin taideseinä. Se on kokoelma piirroksia, maalauksia ja pieniä askarteluja, joita hän on tehnyt niin kotona kuin päiväkodissakin. Seinälle kootut työt muodostavat värikkään tarinan siitä, mitä kaikkea pieni taiteilija on viime kuukausien aikana tehnyt, oppinut ja oivaltanut.
Tämänhetkinen taideseinä on koottu talven ja kevään aikana syntyneistä teoksista. Mukana joulupukin tuoma askartelusetin eläinhahmot, sormiväreillä tehtyjä abstrakteja maalauksia, värikkäitä värityskuvia sekä rohkeasti vedettyjä tussi- ja sivellinviivoja, jotka muuttuvat lapsen silmissä eläimiksi, autoiksi ja läheisiksi ihmisiksi.
On ollut ilo seurata, kuinka taidot ja varmuus kasvavat työn toisensa jälkeen. Talven aikaisissa töissä näkyy paljon kokeilua. Värit leviävät iloisesti yli ääriviivojen ja sakset hakevat vielä otetta. Kevään askarteluissa taas huomaa, että pienet sormet ovat jo vahvistuneet: viivat osuvat sinne minne on tarkoituskin ja värien käyttöön on tullut harkintaa.
Taideseinästä on tullut meille enemmän kuin vain koriste. Se on muistojen galleria, joka kertoo lapsen kehityksestä ja kasvusta. Jokainen teos on pieni pala hänen maailmaansa juuri siinä hetkessä ja meille vanhemmille suuri aarre. Kätevästi saamme myös kuvattua teokset talteen ja aloittaa uusi taideseinä ilman, että tarvitsee pähkäillä, mitä tehdä Lullan askarteluille.
Kun seinää katsoo, näkee paitsi värikkäitä kuvia myös tarinan siitä, kuinka pienestä piirtelystä on vähitellen kehittymässä ilmaisun väline, jolla lapsi kertoo omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Ja mikä parasta seinällä on aina tilaa uusille teoksille, sillä lapsen luovuus ei lopu koskaan.
