Palm Springs (2020) on Max Barbakowin ohjaama romanttinen komedia, jossa klassinen aikasilmukka-trooppi saa uuden, raikkaan tulkinnan. Elokuvassa Nyles (Andy Samberg) ja Sarah (Cristin Milioti) jäävät jumiin saman hääpäivän loputtomaan toistoon Palm Springsin autiomaassa. Alkuun he suhtautuvat tilanteeseen piittaamattomalla huumorilla, mutta vähitellen he alkavat kohdata omia pelkojaan, syyllisyyksiään ja tunteitaan toisiaan kohtaan. Lopputulos on sekä kepeä että syvällinen tarina rakkaudesta, merkityksen etsimisestä ja vapauden löytämisestä absurdin kehän keskellä. Elokuva yhdistää romanttisen komedian, science fictionin ja eksistentiaalisen pohdinnan yllättävän kevyellä otteella.
Palm Springsin aavikko, jonne elokuva sijoittuu, on amerikkalaisen maiseman ja kulttuurisen mielikuvan karhea tausta: se on sekä tyhjyys että täyttymys, kuoleman kuuma hengitys ja samaan aikaan rajattoman hedonismin estradi. Juuri tänne sijoittuu tarina, jossa aika ei kulje eteenpäin, vaan palaa päivästä toiseen, kuin popmusiikin ikuinen kertosäe.
Palm Springs on amerikkalainen satu, joka näyttää meille modernin ihmisen painajaisen; ei ulkoisen katastrofin, vaan sisäisen tyhjyyden, jossa mikään ei muutu ja mikään ei kanna. Se on kuin unta, jossa toistamme samoja kaavoja, pyörimme egon kehämäisessä logiikassa, luulemme elävämme mutta emme koskaan todella herää. Se on samalla romanttisen komedian irvikuva ja sen pelastus, sillä juuri rakkaus, tuo kulunut mutta aina uudelleen syttyvä aihe, nousee jälleen vapauttajaksi.
Nyles on silmukkaan väsynyt vaeltaja: hän on jo antautunut ajatukselle, että tämä on kaikki. Hänen maailmankuvansa on kyynisen nihilismin harha. Sarah taas on syyllisyytensä kanssa kamppaileva etsijä, joka joutuu kohtaamaan sisäiset varjonsa ja antamaan itselleen anteeksi.
Sarah on kaunis, älykäs nainen, jonka sisin on murtunut virheen vuoksi, virheen joka pitää hänet vankina. Nylesin hyppy rakkauteen on puolestaan osoitus siitä, kun valitsemme rakkauden pelon sijaan, maailma alkaa avautua uudessa valossa. Vapautuminen ei ole vain kertomuksen ratkaisu, vaan universaali mahdollisuus jokaisessa hetkessä, kun näemme rakkauden toisin.
Palm Springs on samalla kertaa kevyt ja painava. Se on pop-sävyinen komedia, jossa karaokebaareissa tanssitaan ja olutta juodaan kellumassa uima-altaassa, mutta pinnan alla sykkii suuri eksistentiaalinen kysymys: onko elämä vain silmukoiden ketju, vai voimmeko murtaa kehän?
Luulin Palm Springin olevan vain romanttinen komedia aikasilmukassa, mutta siinä onkin myös filosofinen näkökulma nihilismistä, Sartresta ja minusta myös kierolla tavalla Platonin luolateoriasta. Elokuvassa todellinen vapaus ei tule yrittämällä muuttaa maailmaa, vaan muuttamalla tapaa, jolla näemme sen. Palm Springs on aavikkotuulen pyörteeseen kätketty muistutus, että kaikki elokuva on unta, mutta jos suostumme katsomaan toisiamme rakkaudessa, uni muuttuu ihmeeksi.
