David Lean Matka Intiaan sijoittuu 1920-luvun brittiläiseen Intiaan ja kertoo kulttuurien törmäyksestä, siirtomaavallan luonteesta ja yksilöllisten suhteiden monimutkaisuudesta sortavan yhteiskuntarakenteen keskellä. Tarinan keskiössä ovat nuori brittiläinen nainen Adela Quested, hänen tuleva anoppinsa rouva Moore sekä intialainen lääkäri Aziz. Kamera kulkee sisäänpäin ihmismielen sokkeloihin, kulttuuristen harhojen syvyyksiin, ja ennen kaikkea äärettömään, kaikua täynnä olevaan luolaan.
Elokuvan keskeisin teema on brittiläisen imperialismin kritiikki. Brittiläiset hallitsijat suhtautuvat halveksivasti intialaisiin, pitäen heitä alempiarvoisina. Vaikka Aziz yrittää vilpittömästi rakentaa ystävyyttä brittiläisten kanssa, hän kohtaa jatkuvaa epäluuloa ja syrjintää. Matka Intiaan on siirtomaasuhteen kuvaus ja kohteliaisuuden kulissiensa takana käyvän psyyken tutkielma. Se puhuu hiljaisesta kivusta, jota syntyy kun ihminen ei enää tiedä, mihin hän kuuluu, eikä varsinkaan kuka hän on.
Brittiläiset viranomaiset nähdään elokuvassa kylminä, joiden edustuksensa kuvastaa järjestelmän epäinhimillisyyttä. Adelan ja Aziz’n välinen väärinkäsitys korostaa sitä, kuinka helposti järjestelmä voi murskata yksilön.
Elokuvassa näkyy, kuinka vaikeaa eri kulttuurien välinen aito ymmärrys voi olla valtasuhteiden kontekstissa. Vaikka jotkut henkilöhahmot, kuten rouva Moore, pyrkivät empatiaan ja avoimuuteen, hekin joutuvat lopulta osaksi järjestelmää, joka vaikeuttaa kulttuurien kohtaamista.
Marabarin luolat toimivat mystisenä ja kaoottisena tilana, jossa länsimainen rationaalisuus hajoaa. Luolien kaiku symboloi ihmisyyden peruskokemusten tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Kaikki, jopa tunne, kaikuu takaisin tyhjänä. Tämä toimii vertauskuvana siirtomaavaltaa hajottaville psykologisille voimille. Luolissa Adela kohtaa oman pelkonsa, epävarmuutensa ja ehkä myös tiedostamattoman syyllisyytensä.
Kuvauksessa korostuvat upeat maisemat, valtavat mittasuhteet ja sävyjen tarkkuus. Kamera tutkii Intian kauneutta ja samalla sen henkistä painostavuutta. Musiikki (Maurice Jarre) tukee elokuvan eksistentiaalista pohjavirettä.
Elokuva pureutuu kolonialismin, identiteetin ja inhimillisen ymmärryksen rajoihin. Se pohtii, miten valta, pelko ja kulttuuriset ennakkoluulot muovaavat maailmaa. Elokuvan hienous piilee sen kyvyssä olla samanaikaisesti intiimi ja eeppinen, henkilökohtainen ja poliittinen. Matka Intiaan on kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun maailma ei enää anna vastauksia ja ihminen alkaa kuulla oman mielensä kaiun.
