The Big Sick (2017) on romanttinen draamakomedia, jonka ovat kirjoittaneet Kumail Nanjiani ja Emily V. Gordon. Elokuva perustuu heidän omaan tositarinaansa ja sen on ohjannut Michael Showalter. Keskiössä on Kumail (Nanjiani), pakistanilais-amerikkalainen stand-up-koomikko Chicagossa, ja Emily (Zoe Kazan), johon hän rakastuu, mutta heidän suhteensa joutuu koetukselle sekä kulttuuristen paineiden että odottamattoman sairauden vuoksi.
The Big Sick ensi vilkaisulla näyttää amerikkalaiselta romanttiselta komedialta, mutta sen sisältä löytyy kerroksia, jotka puhuvat maahanmuuton, perheen ja rakkauden suurista kysymyksistä tavalla, joka on sekä hilpeän inhimillinen että syvästi liikuttava. The Big Sick on paitsi yhden pariskunnan tarina myös kertomus siitä, miten kahden kulttuurin, kahden sukupolven ja kahden maailman yhteentörmäys voi synnyttää jotain uutta, mikä ylittää menneen ja tulevan rajat.
Keskushenkilö Kumail, stand-up-koomikko Chicagossa, seisoo kuin kahden mantereen rajalla. Toisella puolella perheen vahvat pakistanilaiset juuret, toisella puolella amerikkalainen vapaus, epävarmuus ja mahdollisuus. Hänen rakastumisensa Emilyyn ei ole vain yksityinen, vaan yhteisöllinen tapahtuma: se kääntää odotukset nurin, haastaa suvun käsitykset ja pakottaa jokaisen osapuolen katsomaan uudelleen paitsi toista, myös itseään.
Elokuvan todellinen sydän löytyy niistä hetkistä, jotka jäävät helposti kertomatta: sairaalan käytävillä odottavat hiljaisuudet, varovaiset eleet, epävarmat sanat, jotka rakentavat sillan ihmisten välille. Emilyn koomassa vietetty aika on kuin symboli, jossa jokainen meistä voi nähdä oman odotuksensa, oman pelkonsa ja sen ihmeen, joka syntyy, kun ihminen uskaltaa olla haavoittuvainen toisen edessä.
The Big Sick liittyy romanttisen komedian pitkään jatkumoon, mutta se tekee sen ilman kyynisyyttä, uskaltamalla olla vilpitön. Se on kertomus siitä, että rakkaus ei ole pelkästään hetkiä suurkaupungin kaduilla, vaan myös kompromissien, anteeksiannon ja pienten ihmeiden taitoa. Juuri siinä piilee elokuvan kauneus: se muistuttaa, että loppujen lopuksi olemme kaikki siirtolaisia etsimässä paikkaa, jossa voimme olla omia itsejämme, yhdessä toisten kanssa.
Ja lopulta, aivan kuten rakkaus, The Big Sick ei nojaa suuriin ratkaisuihin, vaan siihen, että olemme yhdessä keskeneräisiä, epätäydellisiä ja silti yhteydessä toisiimme. Tässä on pieni elokuva, jonka äärellä voi muistaa, että maailmanhistorian suurimmat käänteet tapahtuvat usein ihmisen sisällä eli siellä, missä pelko vaihtuu rakkaudeksi, ja missä kahden ihmisen välinen yhteys ylittää kulttuurit, kielet ja sukupolvet. Elokuva palaa siihen yksinkertaiseen mutta syvään totuuteen, että olemme täällä toisillemme.
