Joulukuuseni on vuosien varrella muuttunut yhä persoonallisemmaksi. Perinteisten pallojen ja tähtien rinnalle on ilmestynyt hahmoja, värejä ja pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän minusta kuin mistään trendiraportista. Yksi rakkaimmista teemoistani on porot, mitä erikoisempi, sen parempi.
Viime jouluna sain ystävältäni aivan täydellisen yllätyksen: kuusi kappaletta kieltä näyttävää poroa joulukuusenkoristeina. Sellaisia, joita ei todellakaan voi olla huomaamatta. Kun pidin yhtä niistä kädessäni, totesin ystävälle täysin vilpittömästi, että nämä ovat hienompia kuin Stockan jouluosastolla olevat koristeet. Pinkkiä, pilkettä silmäkulmassa ja juuri sopivasti överiä. Täydellistä.
Ystävä nauroi ja vastasi heti: “Tulet pettymään.”
Hetken päästä paljastui syy. Hän oli löytänyt nämä aarteet Pieksämäen Prismasta.
Pettymys jäi kuitenkin täysin kokematta. Päinvastoin. Ajatus siitä, että tällainen persoonallinen, lähes taide-esineeksi luokiteltava poro voi löytyä aivan tavalliselta markettireissulta, teki koristeista vain entistä hauskempia. Ne muistuttavat siitä, ettei joulun taika synny hintalapusta tai hienosta liikkeestä, vaan oivalluksesta, huumorista ja siitä, että joku tuntee sinut tarpeeksi hyvin valitakseen juuri tällaisen lahjan.
Nyt pinkit porot tulevat kurkistamaan kuusesta vuosi toisensa jälkeen, kieli rohkeasti ulkona ja ilme täynnä asennetta. Se on koriste, joka saa minut hymyilemään ja jouluna juuri se on tärkeintä.
