Yeong-shin Man Moms (alk. julkaistu koreaksi 2015, englanniksi 2019) on ainutlaatuinen sarjakuvaromaani, joka kuvaa keski-ikäisten korealaisten naisten elämää, erityisesti Man oman äidin ja hänen ystäviensä kokemuksia. Tarina pohjautuu osin tositapahtumiin ja on saanut inspiraationsa tekijän äidin päiväkirjoista ja haastatteluista. Teos on humoristinen, rujo ja syvästi inhimillinen, joka rikkoo konventioita ja haastaa lukijan ennakko-oletukset niin sarjakuvista kuin keski-ikäisistä naisista.
Ma käsittelee omaa suhdettaan äitiinsä monikerroksisesti, välillä ironisesti, välillä hellästi. Teos ei esitä äitiä esikuvana tai uhrautuvaisten äitien stereotypiana, vaan inhimillisenä yksilönä, jolla on halunsa, virheensä ja oma historiansa. Sukupolvien välinen kuilu näkyy erityisesti arvoissa: vanhempi sukupolvi pyrkii selviämään ja etsimään rakkautta käytännöllisesti, kun taas nuorempi voi kyseenalaistaa enemmän normeja ja kaivata autenttisuutta.
Yksi Momsin voimakkaimmista teemoista on seksuaalisuuden ja romanttisten suhteiden tarkastelu keski-iässä. Ihmiset etsivät hyväksyntää, rakkautta ja merkitystä ulkopuolelta, erityisesti romanttisista suhteista. Hahmot toistavat suhdedraamoja, joissa rakkaus sekoittuu valtaan, pelkoon ja hylätyksi tulemisen pelkoon. Naiset vertailevat itseään toisiinsa, pelkäävät vanhuutta, ulkopuolisuutta, yksinäisyyttä. Konfliktit, juoruilu, pettäminen ja epäluulo hallitsevat ihmissuhteita.
Teoksen naiset työskentelevät siivoojina. He kuuluvat yhteiskunnan alempaan keskiluokkaan. Moms kuvaa heidän arkeaan realismilla ja usein groteskin huumorin kautta. Työ on raskasta, epävarmaa ja usein näkymätöntä, mutta se ei määritä heidän ihmisarvoaan.
Man äiti on monitahoinen hahmo: välillä itseään täynnä, välillä haavoittuva, välillä itsekäs, välillä syvästi huolehtiva. Hän on joko rakkauden ilmentymä tai rakkaus, joka pyytää tulla nähdyksi.
Man piirrosjälki on karkea, jopa ruma, mutta tarkoituksella. Se ei tavoittele esteettisyyttä vaan rehellisyyttä ja vaikutelmaa inhorealismista. Hahmot ovat usein liioiteltuja, ilmeet irvokkaita ja eleet suuria. Tämä visuaalinen groteskius toimii kontrastina syvälliselle sisällölle ja tuo huumoria raskaiden teemojen keskelle. Sivujen asettelut ovat vaihtelevia, joskus tiheitä ruuturykelmiä, joskus yksittäisiä kuvia, jotka antavat hengähdystilaa.
Moms etenee episodimaisesti, kuin katkelmina elämästä. Kerronta ei ole lineaarinen, vaan palaa muistoihin ja hyppii ajassa luoden vaikutelman muistojen ja kokemusten kollaasista, jossa elämä ei seuraa yhtä selkeää juonta.
Moms antaa äänen näkymättömille naisille. Se näyttää naiset heidän omana itsenään, ei suhteessa miehiin tai lapsiin, vaan itsenäisinä, monimutkaisina ja epätäydellisinä. Se haastaa kulttuurisia ja sosiaalisia rajoitteita siitä, millaisia naiset saavat olla, erityisesti ikääntyvät naiset.
