Yle Areenassa katsomani Murhalaakso (Death Valley, 2025) kuuluu niihin rikossarjoihin, jotka eivät pyri mullistamaan koko genreä, mutta jotka paljastavat, miten rikosfiktio voi edelleen elää, hengittää ja heijastaa aikamme mielenmaisemia. Sarja on brittiläistä tekoa, mutta sen maisema, pieni walesilainen yhteisö, sen muistot ja salaisuudet, tuntuu universaalilta. Murhalaakson ytimessä on keveys, huumori ja lämmin inhimillisyys. Murha on tietysti vakava asia, mutta sarja…
Kaksoishamo on elokuvan ja television ikivanha koneisto, jossa identiteetin salakirjoitus ratkeaa aina vain seuraavaan arvoitukseen. Ludwigissa vetäytynyt sanaristikoiden tekijä John Taylor (David Mitchell) astuu kadonneen kaksosensa, Cambridgen rikospoliisin Jamesin, nahkoihin. Ei vain peittääkseen aukon, vaan paljastaakseen, että minä on aina jo naamio. Sarjan pääjuonne (kaksonen, katoaminen, esittäminen) kääntää koko rikosdraaman logiikan sisäänpäin: murha on koodi, henkilösuhteet avainsanoja, ja jokainen kohtaus…
Ensitreffit alttarilla Australia on kuulunut jo vuosien ajan kesieni perinteisiin. Se on rituaali, jonka ääreen palaan kerta toisensa jälkeen. Kausi 11 osoittaa jälleen, että draaman määrä tässä sarjassa on omaa luokkaansa. Viihteen lisäksi se on aikamme rakkauden tragedia ja komedia, suuri sosiaalinen eepos, joka paljastaa yhtä paljon ihmisistä kuin kokonaisesta sivilisaatiosta. Tositelevisio ei ole vain viihdettä. Se on aikamme näyttämö,…
Amy Sherman-Palladinon Gilmore Girls (2000–2007) on sarja äidistä ja tyttärestä, elämästä pikkukaupungissa ja nopeatempoisesta dialogista, jonka lempeä ulkokuori kätkee alleen merkittävämmän panoraaman amerikkalaisesta unelmasta kuin miltä ensikatsomalta vaikuttaa. Lorelai ja Rory Gilmore, nuo sarjan keskipisteet, ovat samaan aikaan modernin naiskuvan airuita ja vanhan ajan screwball-komedian reinkarnaatioita. Heidän nopeat sananvaihtonsa luovat jonkinlaista audiovisuaalista jazzia, jonka rytmi on yhtä paljon sisältöä kuin…
Se on vissiin merkki keski-ikäistymisestä, kun en haluaisi tehdä mitään muuta kuin katsoa Tyttökultia. Hauskaa on, että muistan lapsena katsoneeni Tyttökultia ja kun rouvat kovasti nauttivat appelsiinimehua, minuakin alkoi tekemään mieli appelsiinimehua ja nyt aikuisena edelleen tulee sama reaktio. Tyttökullat (The Golden Girls) sijoittuu Miamin auringon alle, mutta valon lähde ei ole pelkästään subtrooppinen ilmasto vaan neljän naisen, Dorothyn, Rosen,…
