Ilja Karsikkaan Myrsky ja Valo (S&S, 2023) on kaunis ja lempeä kuvakirja ystävyydestä, erilaisuudesta ja siitä, miten monella tavalla elämästä voi löytää iloa. Myrsky ja Valo ovat parhaat ystävät, vaikka heidän luonteensa ja kiinnostuksenkohteensa ovat hyvin erilaiset. Myrsky kaipaa maailmalle ja uusiin seikkailuihin, kun taas Valo viihtyy kotona kirjojen, musiikin ja tuttujen asioiden parissa. Kirjan kiinnostavuus syntyy juuri tästä vastaparista: kumpaakaan tapaa elää ei aseteta toista paremmaksi.
Maailma avautuu monella tavalla
Kirjassa on hienosti läsnä ajatus siitä, että onnellisuus ei näytä kaikille samanlaiselta. Myrskylle seikkailu tarkoittaa lähtemistä, uusia paikkoja ja kokemuksia, kun taas Valolle maailma avautuu mielikuvituksen, kirjojen ja musiikin kautta. Valo ei siis oikeastaan jää paitsi seikkailuista, vaikka pysyykin kotona. Hänen matkansa tapahtuvat ajatuksissa ja tarinoissa. Samalla Myrsky palaa aina ystävänsä luo ja tuo maailmalta mukanaan uusia asioita, joita he voivat jakaa. Näin ystävyys rakentuu vastavuoroisuudelle: toinen tuo maailmaa kotiin ja toinen tarjoaa paikan, johon palata.
Kuvat kertovat omaa tarinaansa
Karsikas kertoo tarinaa paljon myös kuvien avulla. Aukeamilla Valo nähdään usein kotona omissa puuhissaan, kun taas Myrsky seikkailee erilaisissa luontoympäristöissä. He ovat fyysisesti kaukana toisistaan, mutta kuvat rakentavat heidän välilleen jatkuvasti yhteyttä. He saattavat tehdä eri paikoissa hyvin samanlaisia asioita, ja esimerkiksi musiikki yhdistää heitä välimatkasta huolimatta. Tällainen rinnakkainen kuvakerronta tekee näkyväksi sen, että erilaiset elämäntavat eivät välttämättä tarkoita erillisyyttä.
Värit yhdistävät ystävykset
Myös väreillä on tärkeä tehtävä. Valon maailmaa hallitsevat siniset sävyt, kun taas Myrskyyn liittyvät punainen ja oranssi. Värit korostavat heidän erilaisuuttaan, mutta kirjan lopussa asetelma muuttuu: värit alkavat vaihtaa paikkaa hahmojen välillä. Muutos voidaan nähdä merkkinä siitä, että ystävät ovat vaikuttaneet toisiinsa ja oppineet toisiltaan. He eivät muutu samanlaisiksi, vaan heidän maailmansa ovat rikastuneet ystävyyden kautta.
Ystävyys antaa tilaa olla oma itsensä
Juuri tämä tekee Myrsky ja Valo -kirjasta mielestäni erityisen onnistuneen. Se ei opeta, että erilaisuus pitäisi ratkaista tai että toisen pitäisi muuttua enemmän itsensä kaltaiseksi. Sen sijaan se näyttää, kuinka hyvä ystävyys voi antaa molemmille tilaa olla omia itsejään. Myrsky saa lähteä, Valo saa jäädä, ja silti heidän välillään säilyy vahva yhteys. Samalla kumpikin saa toiseltaan jotakin sellaista, mitä ei olisi ehkä yksin löytänyt.
Koti, vapaus ja mielikuvitus
Kirjan voi nähdä myös pohdintana kodin ja maailman suhteesta. Onko seikkailu aina lähtemistä kauas? Onko turvallinen koti vastakohta vapaudelle? Karsikas ei anna näihin kysymyksiin yhtä oikeaa vastausta. Hän näyttää pikemminkin, että ihmiset tarvitsevat erilaisia asioita ja että myös tutussa ympäristössä voi avautua kokonainen maailma. Kirjojen, musiikin ja mielikuvituksen avulla voi matkustaa kauas ilman, että tarvitsee lähteä minnekään.
Lopuksi
Myrsky ja Valo onkin lopulta paljon enemmän kuin kertomus kahdesta erilaisesta ystävästä. Se on pieni tarina suuresta asiasta: siitä, miten läheinen ihmissuhde voi antaa meille vapauden olla juuri sellaisia kuin olemme. Ystävän ei tarvitse pitää samoista asioista, elää samalla tavalla tai nähdä maailmaa samasta näkökulmasta. Ehkä parhaimmillaan ystävyys on juuri sitä, että toinen saa lähteä tutkimaan maailmaa ja toinen saa rakentaa rauhassa omaa maailmaansa ja molemmat tietävät, että toiselle voi aina palata.
