En saanut kevätväsymykseltäni kysyttyä lupaa, mutta toukokuu päätti silti täyttyä ohjelmasta. Näyttää siltä, että kesä on todella tulossa, sillä kuukauteen mahtui yllättävän paljon kaikenlaista, vaikka oma energiataso oli ajoittain melko matalalla.
Alamäki alkoi oikeastaan siitä, kun kävi ilmi, että uusi robotti-imuri olikin viallinen. Reklamaation hoitaminen vei enemmän aikaa ja energiaa kuin olisin halunnut myöntää. Jälkikäteen ajatellen yliväsymys oli ollut päällä jo pidempään, mutta tajusin sen vasta töissä. Aloin aiheuttaa ympärilleni pientä kaaosta: unohdin asioita, osa jutuista meni täysin ohi ja muutenkin tuli härväiltyä tavallista enemmän. Nyt alkaa kuitenkin näyttää paremmalta. Sain uuden robotti-imurin ja samalla tuntuu, että myös arki alkaa vähitellen löytää takaisin omille raiteilleen.
Toukokuu käynnistyi vappupäivänä matkalla Savoon sukulaisten ja ystävien luo. Oli mukavaa aloittaa kuukausi hyvässä seurassa ja vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa, joita ei näe tarpeeksi usein.
Lukeminenkin eteni, vaikka välillä tuntui, ettei päässä ollut tilaa juuri millekään. Lasten kanssa luimme muun muassa Kanijengi kaahaa -kirjaa, ja omaan lukupinooni päätyi Are You Listening?.
Television puolella sain katsottua loppuun Petolliset -sarjan viidennen kauden sekä Midsomerin murhat -sarjan 25. kauden. Molemmat tarjosivat juuri sellaista viihdettä, jota toukokuussa kaipasin.
Äitienpäivä oli täynnä hellyyttä ja huumoria. Ukolta sain elämäni ensimmäisen äitienpäiväkortin. Lullan tekemä kortti puolestaan sai minut lähes tukehtumaan nauruun. Hänen mukaansa olen 30-vuotias ja tykkään juoda “aikuisten juomaa”. Hienotunteisesti hän jätti sentään täsmentämättä, että kyseessä olisi valkoviini.
Helatorstaina sain myös seurata yhtä kevään viihdyttävimmistä näytelmistä. Olin aamukahvilla ja päätin laittaa robotti-imurin siivoamaan olohuonetta. Sinnikkäästi se yritti päästä television tason alle, missä Neiti oli rakentamassa pesäänsä. Lopulta robotti onnistui ajamaan Neidin tiehensä, mikä ei tietenkään ollut Neidin mieleen. Suivaantuneena hän alkoi uhitella robotti-imurille. Hetken aikaa vaikutti siltä, että luvassa olisi eeppinen kaksintaistelu, mutta lopulta Neiti ymmärsi vastustajansa olevan liian sitkeä ja lensi pois paikalta.
Vaikka Euroviisut eivät tänä vuonna varsinaisesti herättäneet suurta innostusta, katsoin ne kuitenkin tekopyhästi loppuun asti.
Kuukauden tärkeimpiin hetkiin kuuluivat lasten kevätjuhlat. Ukolla oli ensimmäinen kevätjuhlansa. Itse esiintyminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta esityksen jälkeen hän innostui taputtamaan, huutamaan “jee!” ja yritti jopa kumartaa. Kuulemma seuraavan ryhmän esitykselle hän oli taputtanut erityisen innokkaasti ja kannustanut huutamalla “hyvä, hyvä”. Hän on kyllä poikkeuksellisen kannustava pieni ihminen.
Lulla puolestaan oli niin innoissaan siitä, että isä tuli katsomaan kevätjuhlaa, että esiintyminen meni hieman sekaisin. Se ei kuitenkaan haitannut mitään. Hän myös antoi ryhmän aikuisille kiitoslahjaksi omia maalauksiaan.
Kesän lähestyminen näkyi myös kotona. Sain parvekkeen laitettua kesäkuntoon ja istutukset paikoilleen. On aina yhtä palkitsevaa nähdä parvekkeen heräävän talven jälkeen eloon. Nyt voi aamukahvin ääressä ihailla kasvavia istutuksia ja nauttia siitä, että lämpimät päivät ovat vihdoin täällä.
Toukokuussa tapahtui myös yksi suuri pyöräilyyn liittyvä merkkipaalu: Lulla oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Samalla aloitimme koko perheen kesäiset pyöräretket Lauttasaareen. Lapset pääsivät uittamaan jalkojaan meressä, ja ensimmäiset kesän merkit olivat vahvasti ilmassa. Samalla havahduimme siihen, että tämä on viimeinen kesä, jolloin Lulla mahtuu pyörän lastenistuimeen tarakalle. Ensi vuonna istuin on jo liian pieni.
Kuukauden lopulla tapahtui vielä jotain, mitä olin odottanut pitkään: näin ystäväni ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kävimme lounaalla Kaapelitehtaalla ja juttelimme vuosien kuulumiset kerralla läpi. Kiitos siitä kohtaamisesta. Se jäi toukokuun lämpimimpiin muistoihin.
Toukokuussa tuli myös pieni merkkipaalu täyteen, sillä nämä omat sivuni täyttivät vuoden. On ollut mukava huomata, miten vuoden aikana tänne on kertynyt muistoja arjesta, lasten kasvusta, lukemisista ja kaikesta siitä pienestä ja suuresta, mitä elämään kuuluu. Vuosi on kulunut nopeasti, mutta samalla on ollut ilo palata vanhoihin kirjoituksiin ja huomata, kuinka paljon kaikkea vuoden aikana on ehtinyt tapahtua.
Vaikka toukokuu sisälsi väsymystä ja hetkittäistä kaaosta, se toi mukanaan myös paljon hyvää. Kevät tuntuu viimein väistyvän, kesä odottaa nurkan takana, ja ehkä myös oma jaksaminen on vähitellen palaamassa takaisin.
