Huhtikuu meni ohi vauhdilla myös, mutta mukaan mahtui monta pientä ja isompaa arjen kohokohtaa. Kevät alkoi hiljalleen näkyä myös täällä, vaikka suurin osa elämästä pyörikin ihan tavallisen arjen ympärillä.
Pääsiäistä vietimme tänä vuonna omalla tavallamme ihan vain kotona. Ei mitään suuria suunnitelmia tai reissuja.
Huhtikuun ehdoton päätähti oli kuitenkin meidän pieni syntymäpäiväsankari, joka täytti jo kaksi vuotta. Samalla tuntuu, että hänestä on paljastunut aivan täysi tuhooja. Sellainen pieni persoona, joka on jatkuvasti asentelemassa, kiipeilemässä ja hajottamassa jotain. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että pitäisi omistaa silmät myös selässä, jotta pysyisi kärryillä siitä, mitä kaikkea tapahtuu seuraavaksi. Tahtoa ja energiaa ainakin löytyy enemmän kuin tarpeeksi!
Kuukauden ehkä yllättävin löytö oli Vinted, johon päädyin työkaverin innoittamana. Olin aivan turhaan kuvitellut, että siellä myyminen olisi jotenkin vaikeaa ja monimutkaista. Päinvastoin, yllätyin siitä, kuinka helposti olen saanut tavaroita eteenpäin ja vieläpä tienannut niillä vähän rahaa. Kun myytävänä on lähinnä lastenvaatteita, tuntuu että minun kaltaiseni tekisi tavallisilla kirpputoreilla lähinnä tappiota pöytävuokrien jälkeen. Vintedissä homma on ollut huomattavasti helpompaa ja ennen kaikkea vaivattomampaa.
Lasten kanssa tuli luettua monta ihanaa kirjaa, joista suosikeiksi nousivat jälleen Kuinkas sitten kävikään, Molli ja Kumma sekä Veera ja maatalon eläimet. On hauskaa huomata, miten samoihin kirjoihin palataan yhä uudelleen ja uudelleen, eikä niitä kyllä itsekään väsy lukemaan.
Käsityörintamalla tapahtui sentään jotain, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan. Prinsessamekko eteni sen verran, että sain kaavat jäljennettyä ja leikattua, mikä tuntui jo pieneltä voitolta. Neuleprojekti puolestaan junnasi pitkään lähes paikallaan, kunnes loppukuusta päätin vain siirtyä suosiolla hihojen neulomiseen. Etukappale saa valmistua myöhemmin.
Televisiotakin tuli katsottua sen verran, että katsoin Love is Blindin 10. kauden. Täytyy kyllä sanoa, että tämä sarja onnistuu koukuttamaan joka kerta samalla tavalla, vaikka ei siinä enää tapahdu enää mitään uutta mullistavaa.
Kaiken kaikkiaan huhtikuu oli aika tavallinen kuukausi, mutta ehkä juuri siksi myös hyvä sellainen. Arkea, pieniä onnistumisia, keskeneräisiä käsitöitä, lastenkirjoja ja kaksivuotiaan vauhdikasta elämää.
