Mallimestariopintojeni aikana äiti harmitteli, että oli vuosia sitten hävittänyt mekonkaavat juhlamekkoon, jonka hän oli ommellut minulle ollessani pieni. Se oli kuulemma ollut erityisen kaunis, sellainen oikea prinsessamekko, ja todella työlläs ommeltava.
Kaavoja ei enää ollut, mutta muisto oli. Äiti piirsi minulle luonnoksen siitä, millainen mekko oli ollut. Sen pohjalta aloin rakentaa mallia uudelleen.
Tein ensin tekniset piirrokset, joiden avulla hahmotin mittasuhteet ja rakenteen tarkasti. Sen jälkeen laadin työjärjestyksen, kaavat ja lopulta sarjoin kaavat kokoihin 110, 116 ja 120. Halusin, että mekko olisi mahdollinen toteuttaa useammallekin pienelle prinsessalle.
Yhden muutoksen tein alkuperäiseen malliin: muokkasin pääntietä omaan silmääni ja kokemukseeni sopivammaksi. Pidin idean ennallaan, mutta rakenteesta tuli mielestäni toimivampi ja istuvampi.
Mansikkakangas, joka odotti oikeaa hetkeä
Kauan sitten sain äidiltä valkoista puuvillakangasta, jossa on kuosissa pieniä punaisia mansikoita. Kangas oli ihana; kesäinen, raikas ja leikkisä. Jostain syystä se kuitenkin katosi vuosiksi muiden kangaspakkojen joukkoon.
Etsin sitä välillä, mutta en löytänyt.
Nyt, aivan sattumalta, se tuli vastaan. Ja mikä parasta kangasta on peräti kolme metriä. Siitä saa helposti ommeltua juuri tämän prinsessamekon.
Ehkä kankaan kuului odottaa. Ehkä oli tarkoitus, että teen siitä nimenomaan Lullalle mekon, ja että oikea hetki koittaa vasta nyt.
Kaikki on valmiina – tarvitsee vain tehdä
Tämä tilanne on minulle poikkeuksellinen. Yleensä ideat ovat valmiina, mutta kaavat kesken. Tai kaavat ovat tehty, mutta kangas puuttuu. Tai aika loppuu.
Nyt kaikki on valmiina.
Luonnos on piirretty.
Tekniset kuvat tehty.
Työjärjestys laadittu.
Kaavat piirretty ja sarjottu.
Kangas löydetty.
Tarvitsee vain ommella.
Millainen prinsessamekosta tulee?
Mekko rakentuu klassisista, romanttisista yksityiskohdista:
- Edessä neliönmallinen pääntie
- Ylä- ja takakappaleiden etureunoissa röyhelöt
- Lyhyet puhvihihat
- Etukappaleiden vyötäröltä lähtevät vyönauhat, jotka sidotaan taakse rusetiksi
- Helma noin nilkkapituinen
- Vasemmassa sivussa piilovetoketju
- Takahelmassa neljä kerrosta poimutettua frillaa
Kokonaisuudesta tulee herkkä mutta näyttävä. Sellainen mekko, jossa voi pyöriä kesäjuhlissa, poimia kukkia ja kuvitella olevansa satulinnan pihalla.
Tämä projekti on jatkumo äidiltä tyttärelle, muistosta kaavoihin ja kankaasta uudeksi tarinaksi.
En malta odottaa, että pääsen ompelemaan sen valmiiksi.
