Future on sarjakuvataiteilijan Tommi Musturin massiivinen, 288-sivuinen visuaalinen manifesti tulevaisuuksista. Teos rakentuu sirpaleisista kertomuksista, tyylillisesti vaihtelevista episodeista ja monista aikatasoista, jotka yhdessä muodostavat psykedeeelisen, surrealistisen ja syvän yhteiskuntakriittisen mosaiikin. Teoksessa esiintyy IDA, kaikkialla läsnä oleva tekoäly, joka toimii oppaana maailmassa, jossa ihmiskunta on hukkunut teknologiaan, kulutukseen ja henkiseen tyhjyyteen. Musturi yhdistelee tyylejä undergroundista pop-estetiikkaan ja Moebius-henkisestä scifistä kokeelliseen symbolismiin.
Musturin Future hylkää täysin lineaarisen ajan käsityksen: tarina poukkoilee tulevaisuuksien ja menneisyyksien välillä kuin unennäössä. Future näyttää erilaisia “tulevaisuuksia”, mutta ne kaikki pohjautuvat pelkoon ja toivoon. Futuressa aikaa ei ole olemassa objektiivisesti, vaan sen rakenne hajoaa, kun katsot sitä syvemmin.
Future kuvaa pelon, puutteen ja erillisyyden maailmaa karnevalistisen liioitellusti. Siinä on dystopioita, kapitalismia, teknoutopioita, joissa ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta, toisistaan ja itsestään. Hahmot ovat eksyneitä, mutta kukaan ei kohtaa toista todellisessa yhteydessä. He ovat yksin ja lohduttomia pelastuksen ulkopuolella.
Musturin Futuressa todellisuus vaihtuu, tyylit hajoavat ja jatkuvuus katoaa. Teoksen mosaiikkimainen rakenne toimii kuin symbolinen uni, jonka jokainen osa kertoo jotakin mieleen kätketystä pelosta tai kaipuusta. Future on äärimmäisen meluisa: se on visuaalinen ja kerronnallinen kaaos, jota ei voi hallita. Sivut ovat usein täynnä ristiriitaisia tyyliratkaisuja, jotka repivät visuaalista yhtenäisyyttä, hälinää, häivähdyksiä, teknologisia rakenteita, kymmeniä pieniä ruutuja, joista syntyy ahdistava kokonaisuus.
IDA (Intelligent Digital Assistant) on Futuren läpi toistuva, alati läsnä oleva hahmo. Se on kuin tekoälyn kehollistuma, palvelija, opas, tiedonjakaja, mutta samalla valvova ja epäinhimillinen tietoisuus, joka vaikuttaa “hyväntahtoiselta”, mutta on pohjimmiltaan järjestelmäuskollinen. Se muistuttaa Siriä ja ChatGPT:tä. Mutta kuitenkin ollen eräänlainen metafyysinen parodia tietoisuudesta.
Tommi Musturin Future on visuaalisesti äärimmäisen monimuotoinen teos, joka käyttää tyylillisiä kontrasteja paitsi esteettisenä tehokeinona, myös syvällisenä merkityksen luojana. Visuaalisia tyylejä joita löytää Futuresta: symbolistinen maalauksellisuus, paksuviivainen ja selkeä pop-estetiikka, 80-luvun science fiction, underground-henkinen ja puhdasvärinen psykedelia. Tyyli ei kanna jatkuvuutta. Kuvitus voi olla huolellista ja symbolisesti tiheää yhdessä luvussa toisessa taas se on sarjakuvalehtimäistä, pinnallista, lähes mekaanista ja kolmannessa maailma hajoaa abstrakteihin väreihin ja fragmentoituneeseen sommitteluun. Kun tyylit vaihtuvat jatkuvasti, mielen on vaikea kiinnittyä ja kontrolloida. Samalla se näyttää, että mikä tahansa tyyli voi pettää. Visuaalinen muoto ei kanna totuutta.
Future on hienoimpia sarjakuvia, joita olen lukenut tähän astisessa elämässäni. Vaikka on haastavaa luettavaa, se palkitsee ja antaa takaisin sitäkin enemmän. Kannattaa vain päästää irti ja nauttia kaistapäisestä menosta, jos niin voi sanoa.
