En välitä autoista, enkä autourheilusta ja mitä tulee autolla ajamiseen, aistin kuoleman ollessani ratin takana. Mutta Neste Rallien aikaan kuuntelen Ralliradiota. En siksi, että tietäisin kuka johtaa. En siksi, että jaksaisin pysyä kärryillä montako erikoiskoetta on ajettu tai missä Kalle nyt painaa. Minä kuuntelen rallia, koska rallienglanti.
Kyllä, se legendaarinen, kääntäjien painajainen, syntyperäisten englanninkielisten korvissa ehkä vähän raapiva mutta meidän suomalaisten korvissa sulosointuina soiva kielimuoto. Rallienglanti on kansallisaarre. Se on kielen ilotulitusta, jossa sanoja ei taivuteta vaan ne vedetään suoralla vaihteella läpi.
Ja missä sitä kuulee parhaimmillaan? Yle Radio Suomen Ralliradiossa. Ai että. Kun avaan radion ja sieltä kajahtelee “We are pushing maximum attack and trying to keep the line clean”, tiedän että nyt ollaan asian ytimessä. En ehkä tiedä missä vaiheessa kisaa mennään, mutta tunne on selvä: jotain is happening very fast.
Ralliradio on ainutlaatuinen yhdistelmä vakavaa urheiluseurantaa ja hupia. Toimittajat eläytyvät täydellä sydämellä, ja siinä sivussa syntyy kielikuvia, joista olisi Antti Holmakin ylpeä. Mutta minä? Minä odotan hetkeä, kun haastatteluun tulee kuljettaja, joka on juuri vetänyt EK:n läpi muta silmissä ja sanoo:
“It was very slippery and we are not so happy but we are continue to fight.”
En tiedä kuka johtaa, mutta tiedän miltä kuulostaa kun suomalainen sanoo englanniksi “the car is working quite goodly today”. Kisaseurantani ei tapahdu livetuloksista vaan korvakuulolta, kielikorvakuulolta.
Ja kun ilta saapuu, käynnistyy legendaarinen Bensaa suonissa ja rallikansa pääsee vuorostaan vauhtiin. Siellä kuulen, miltä kuulostaa suomalainen moottoriurheilusielu täydessä loistossaan. Se on ohjelma, jossa moottorin murina on taustamusiikkia ja rallimuistot nousevat pintaan kuin pöly Lankamaan suoralla. Se on hetki ralliviikolla, jolloin rallifanit ympäri Suomen saavat päästää äänen ja fiilikset valloilleen. Myönnettäköön, että ohjelman alkuvuosina meno oli sekopäisempää ja viinanhuuruisempaa kuin parina viime vuotena. Kuitenkin Bensaa suonissa tuottaa minulle paljon hupia.
Mielenkiintoni Neste Rallia kohtaan juontuu lapsuudestani. Tuolloin yksi rata kulki naapurikylässä, jossa meillä oli isän serkun luona kisakatsomo. Vuosia sitten rallifani veljeni suositteli minulle kuuntelemaan Ralliradiota ja Bensaa suonissa ja niin tapahtui, että Neste Ralli palasi takaisin elämääni. Muistan, kun sinkkuna asuin Jyväskylässä, minulla oli tapana Rallien aikaa mennä Paviljonkiin varikkoalueelle lasilleselle ja samalla seurasin screeniltä ja kuulokkeet korvissa kuuntelin Ralliradiota.
Minulle Ralliradio on kuin seuraisi todellisen elämän sketsiä. Päätän tämän jutun vuosien takaa suosikki kommenttiin erään italialaisen kuljettajan, jonka nimeä en millään muista, sanoin:
” No bensa. No tires. Fantastic race!”
