Rikos on minun (ransk. Mon crime) on François Ozonin ohjaama tyylitelty rikoskomedia, joka sijoittuu 1930-luvun Pariisiin. Tarina seuraa nuorta ja köyhää näyttelijätärtä Madeleine Verdieriä, jota syytetään kuuluisan elokuvatuottajan murhasta. Madeleine tunnustaa teon väittäen puolustaneensa itseään seksuaalista ahdistelua vastaan. Hänestä tulee nopeasti julkisuuden ja oikeusdraaman keskipiste, ja skandaali antaa odottamattoman sysäyksen hänen uralleen.
Rikos on minun rakentuu pitkälti valheelle: Madeleine tunnustaa murhan, jota hän ei tehnyt, ja saa osakseen kuuluisuutta ja menestystä. Elokuvan maailma on keinotekoinen ja teatraalinen, joka käsittelee vakavia aiheita kevyellä otteella samalla kunnioittaen 1930-luvun screwball-komedioita.
Elokuvan hahmot elävät illuusiossa, jossa totuus muovautuu sen mukaan, mikä hyödyttää heitä eniten. Luulten saavuttavansa onnen sosiaalisella asemalla ja mainetta tuovilla tarinoilla.
Madeleinen valhe perustuu tarpeeseen kontrolloida maailmaa. Hahmot manipuloivat, käyttävät hyväkseen oikeusjärjestelmää ja rakentavat valheellista kuvaa itsestään. Lopulta elokuva kuitenkin kääntyy kohti naisten solidaarisuutta.
Rikos on minun on farssi oikeusmaailmasta, jossa ihmiset etsivät turvaa illuusioista ja käyttävät manipulaatiota selviytyäkseen. Se osoittaa, kuinka oikeudenmukaisuus on suhteellista ja kuinka ihmiset ovat valmiita rakentamaan koko identiteettinsä pelon ja valheiden varaan.
Kaiken kaikkiaan minulla jäi elokuvasta hämmentävä olo. Ajankohtaisten aiheiden kevyt käsittelytapa jätti vain olon pinnallisesta käsittelystä, jota ei saatu vietyä loppuun.
