Kun helle saapui, sunnuntaina kävimme Helsingin edustalla sijaitsevassa Pihlajasaaressa. Pihlajasaari on entinen huvilasaari, joka on nykyisin helsinkiläisten monipuolinen ulkoilualue. Saarella on vielä joitakin vanhoja huviloita ja sen luonto koostuu kallioista, metsiköistä, lehtomaista sekä kallio- ja hiekkarannoista. Monipuolinen luonto, hyvä sijainti ja toimivat palvelut ovat tehneet Pihlajasaaresta helsinkiläisten suosituimman ulkoilusaaren.
Tuolloin meri Helsingin edustalla oli jännittävän näköistä trooppisen sumun vuoksi. Vastarannalle ei näkynyt mitään. Laivat olivat kuin kummitusaluksia lipuessaan sumussa. Näkymä oli kuin olisimme olleet jossakin päin Välimerta.
Heti kun rantauduimme saarelle, Lulla halusi saman tien ”uimaan” ja kylmässä vedessä hampaat kalisten totesi vain, että tämä on virkistävää. Tällä kertaa vietimmekin koko ajan vain hiekkarannalla polskutellen, löhöillen ja leikkien leikkipuistoissa. Lopuksi kävimme Pihlajasaaren ravintolassa syömässä. Minä tilasin itselleni sienirisottoa. Ukko ennätti simahtaa odotellessamme ruokia, mutta heti kun heräsi, alkoi lappaamaan ruokaa suuhunsa. Muutenkin koko reissun ajan Ukko halusi syödä lähes jatkuvasti jotakin. Hän syö kuin hevonen. Kasvaa varmaan kaksi metriseksi tuolla menolla.
