Salva Rubion ja Efan sarjakuva Degas & Cassatt: A Solitary Dance on vaikuttava taiteilijamuotokuva, joka tutkii Edgar Degasin ja Mary Cassattin monisyistä suhdetta sekä impressionismin aikakauden ristiriitoja. Teos ei ole pelkkä elämäkerta, vaan se pureutuu syvälle taiteen, yksinäisyyden ja inhimillisten ristiriitojen teemoihin.
Sarjakuva rakentuu kahdesta osasta: ensimmäisessä Degas toimii kertojana, toisessa ääneen pääsee Cassatt. Tämä rakenne tarjoaa lukijalle mahdollisuuden tarkastella tapahtumia kahden erilaisen taiteilijan silmin. Degasin näkökulma paljastaa hänen perfektionistisen ja usein eristäytyneen luonteensa, kun taas Cassattin osuus tuo esiin lämpimämmän ja empaattisemman näkemyksen Degasista. Tämä kontrasti syventää ymmärrystä heidän monimutkaisesta suhteestaan ja Degasin sisäisistä ristiriidoista.
Efa, eli Ricard Fernández, on onnistunut vangitsemaan Degasin taiteen hengen sarjakuvan visuaalisessa ilmaisussa. Hänen käyttämänsä pastellimainen tyyli ja tekstuurit muistuttavat Degasin omia teoksia, erityisesti hänen kuuluisia ballerina-aiheitaan. Tämä visuaalinen lähestymistapa ei ainoastaan kunnioita Degasin taidetta, vaan myös syventää lukijan kokemusta teoksen teemoista ja tunnelmasta.
Degas kokee erillisyyttä, pitää itseään muista erillisenä, ja välttelee läheisyyttä, erityisesti rakkautta. Hänen perfektionisminsa, taiteelliset epäilyksensä ja misogyynisyytensä heijastavat egon ääntä:
“Art is more important than people.”
Degas pelkää rakkautta ja sitoutumista, koska hän uskoo, että ne uhkaavat hänen identiteettiään eli hänen käsitystään itsestään taiteilijana. Degas elää käsityksessä, jossa rakkaus on uhka ja yksinäisyys suoja. Hän on unohtanut, että todellinen rakkaus ei sido vaan vapauttaa.
Mary Cassatt puolestaan toimii ei saarnaamalla, vaan olemalla Degasin elämässä. Hän ei yritä pakottaa rakkautta tai läheisyyttä, mutta pysyy rinnalla. Hän näkee Degasissa potentiaalin, josta tämä itse on irti:
“I don’t think he ever knew how important he was to me.”
Degas loukkaa, vetäytyy, mitätöi. Silti Cassatt ei katkeroidu. Cassatt ei elä menneissä loukkauksissa. Hän antaa niiden mennä. Ei niinkään Degasin vuoksi, vaan vapauttaakseen itsensä.
Sarjakuvan englanninkielinen nimi A Solitary Dance on symbolisesti rikas. Se voi tarkoittaa: Degasin tanssia taiteensa ympärillä, Cassattin sisäistä matkaa, jossa hän antaa rakkaudelle tilaa ilman vaatimuksia tai koko inhimillistä kokemusta, jossa yksilö tanssii näennäisesti yksin, vaikka oikeasti on yhteydessä koko luomakuntaan.
Sarjakuva kuvaa sitä, että vaikka Degas ei ehkä koskaan tiedostanut omaa pelkoaan tai muuttanut mieltään, silti Cassatt antoi hiljaa anteeksi ja rakasti. Ne eivät muuttaneet Degasin käyttäytymistä, mutta muuttivat Cassattin kokemuksen. Degas & Cassatt voi nähdä kahden sielun kohtaamisena, jossa toinen tarjoaa mahdollisuuden nähdä toisen syvemmin kuin ego sallisi.
