Syksy on taas hiipinyt sisään. Ensin vähän ujosti, iltoja varovasti pimentäen, ja sitten kerralla kietoen koko kodin pehmeään hämärään. Se aika vuodesta, kun tekee mieli kietoutua vilttiin, keittää chai lattea ja sytyttää kynttilöitä. Tai no, melkein sytyttää.
Minähän rakastan oikeita kynttilöitä. Sitä hetkeä, kun tulitikun rapsahdus sytyttää pienen liekin ja koko huone täyttyy lempeästä valosta ja tuoksusta. Mutta tänä päivänä meidän kotona ei enää poltella oikeita kynttilöitä ja siihen on varsin hyvät syyt.
Ensinnäkin meillä on pieniä lapsia, joiden uteliaisuus on loputonta ja joiden mielestä kaikki mikä palaa, kiiltää tai liikkuu, on automaattisesti pakko koskea. Ja sitten on vielä neitokakadupariskunta, tuo kaksikko, joka ei voi vastustaa kiipeilyä, heilumista ja tutustumista aivan kaikkeen. Jos polttaisin kynttilän, ei menisi kauaa, kun jompi kumpi heistä käräyttäisi pyrstösulat tai nokkansa. Ei kiitos.
Niinpä olen siirtynyt turvallisempaan ratkaisuun: LED-kynttilät. Niissä on oma viehätyksensä. Ne eivät tuoksu, mutta ne luovat pehmeän valon, ja parhaat niistä jopa välkkyvät aidon liekin tavoin. Syksyinen tunnelma syntyy silti, ilman huolta tulipalovaarasta tai sulkapalon käryä.
Tosin, eivät nekään aina ole täysin lapsiystävällisiä. Meillä nimittäin onnistuttiin rikkomaan yksi isohko LED-kynttilä. En oikein tiedä miten, mutta lapset keksivät kyllä keinon. Siitä suivaantuneena kävin ostamassa lisää. Nyt meillä on taas koko joukko valoja, jotka palavat iltaisin, luoden kodikasta loistetta ja syksyn rauhaa, ilman riskejä. Ja kun ilta hämärtyy, on ihan sama, palaako sydän steariinissa vai paristossa, vaan tärkeintä on se lämmin tunnelma.
