Tänä vuonna vietimme joulua ihan vain perheen kesken kotona. Joulun alla ehti tosin hiipiä pieni murhe, kun Ukolle nousi kuume aatonaaton iltana. Se huolestutti väistämättä, mutta onneksi olo alkoi helpottaa aaton jälkeen ja joulutunnelma pysyi kuitenkin läpi joulun vallassa.
Jouluaatto
Minulle joulu ei ala kunnolla, ellen saa aloittaa jouluaaton aamua katsomalla Joulupukin kuumaa linjaa. Se on ollut osa jouluani niin kauan kuin ohjelmaa on televisiossa näytetty, eikä tästä perinteestä lipsuttu tänäkään vuonna.
Tänä jouluna tein tietoisen päätöksen olla kokkaamatta itselleni jouluruokia. Olen perheen ainoa, joka syö kasvisruokaa, joten ostin suosikkiherkkuni valmiina ja vältyin samalla hävikiltä. En muutenkaan ole mikään suuren perinteisen jouluruoan ystävä. Ainoa perinteinen jouluruoka lautasellani oli rosolli. Joulumenuni koostui Vöner-kinkusta, latva-artisokansydämistä, merileväkaviaarista, vegepyöryköistä ja rosollista, ja jälkiruoaksi söin wiener-nougatia. Itse asiassa ainoa jouluruoka, jonka tein itse, oli aattoaamuna keitetty vegaaninen riisipuuro.
Päivällä kävimme Lullan kanssa Perheiden jouluhartaudessa. Kappeli oli lähes täynnä, mutta Lulla ohjasi meidät tyynen rauhallisesti istumaan eturiville. Hän istui koko tilaisuuden ajan hiljaa ja nätisti paikoillaan kuin pieni harras kristitty ikään.
Illalla joulupukki kävi sillä välin, kun minä äiti olin naapurisedällä viskilasillisella. Lapset saivat yllättävän paljon lahjoja, vaikka eivät välttämättä olleetkaan olleet ihan niin kilttejä. Suosikkilahjaksi nousi kassakone, jolla molemmat halusivat leikkiä aina pieneen tappeluunkin saakka. Minä sain pukilta lahjaksi Suomessa valmistetun North Outdoorin merinovillamekon, joka tuntui erityisen mieluisalta ja ajatuksella valitulta.
Joulupäivä
Koska taapero oli vielä aattona kuumeinen, en uskaltanut lämmittää joulusaunaa. Sauna lämpeni vasta joulupäivänä keskellä päivää. Saunoin niin pitkän kaavan mukaan, että lapset ehtivät siinä sivussa mennä päiväunille. Luulenkin ottavani uudeksi perinteeksi joulusaunan aaton sijaan joulupäivälle. Aatto on kuitenkin täynnä ohjelmaa, kun taas joulupäivänä aikaa on aivan eri tavalla.
Illalla kävin lasten kanssa sytyttämässä kynttilän edesmenneelle kissalleni Päälykäiselle Hietaniemen hautausmaalle. Hetki oli hiljainen ja koskettava, ja tuntui tärkeältä päättää päivä siihen.
Tapaninpäivä
Tapaninpäivä kului puhtaasti löhöillen ja viimeisiä jouluruokia syöden. Samalla katsoin Ylpeys ja ennakkoluuloa, ja joulun päätteeksi katselin vielä illalla Sound of Musicin.
Vaikka taaperon sairastuminen toi mukanaan huolta, joulu oli lopulta oikein onnistunut. Ennen kaikkea se oli meidän näköisemme; rauhallinen, hieman epätäydellinen ja juuri siksi hyvä.
