Runebergin tortut – yksi raskausajan himo, joka ei koskaan lähtenyt

Kun odotin Ukkoa, minulle iski aivan käsittämätön himo runebergin torttuihin. Siis sellainen, että jos kaupassa oli viimeinen paketti, se oli minun. Ja kun sesonki loppui, tuli suorastaan haikea olo.

Hauskinta on, että himo ei kadonnut synnytyksen jälkeen. Se jäi. Pysyvästi.

Olen muutenkin aina ollut enemmän runebergin tortun kuin laskiaispullan ystävä. Rehellisesti sanottuna laskiaispulla on mielestäni usein vain kuiva pulla sullottuna kermalla. Runebergin tortussa taas on makua, rakennetta ja kosteus kohdallaan, ainakin silloin kun se tehdään oikein.

Kun haluat tortun milloin vain

Koska runebergin torttuja saa kaupoista vain kerran vuodessa, päätin ratkaista ongelman pysyvästi: hankin silikonisen runebergin torttumuotin. Nyt voin tehdä virallisen näköisiä torttuja milloin tahansa, enkä vain helmikuussa.

Tortut teen tämän ohjeen pohjalta:

https://www.k-ruoka.fi/reseptit/runebergin-torttu

Mutta pienillä, tärkeillä muutoksilla:

Omat muokkaukset reseptiin

• Taikinaan lisään ½ dl mantelirouhetta (antaa ihanan suutuntuman).
• Kostutuksessa korvaan rommin rommiaromilla (sopii myös lapsiperheeseen).
• Laitan taikinan muottiin painaen keskelle kuopan ja siihen vadelmahilloa → tortusta tulee mehevä, ei kuivakka.

Silikonimuotti – näin onnistut

Silikonimuotti on helppo, mutta muutama sääntö kannattaa tietää:

1. Täytä muotit vain noin ¾ täyteen, sillä tortut kohoavat.
2. Tee keskelle kuoppa ja lisää siihen vadelmahilloa ennen paistoa.
3. Paiston jälkeen anna torttujen levätä muotissa 5–10 minuuttia.
4. Kostuta tortut vielä lämpiminä (imevät parhaiten).
5. Irrota vasta sen jälkeen ja anna jäähtyä ritilällä.

Jos kostutat ja jätät pitkäksi aikaa muottiin, lopputulos voi olla liian märkä.

Miksi kotitekoiset voittavat

Kotona tehdyissä runebergin tortuissa parasta on se, että niistä saa juuri sellaisia kuin itse haluaa: kunnolla mantelia, kunnolla kostutusta ja ennen kaikkea mehevyyttä.

Ja ehkä myös se pieni tunne, joka muistuttaa yhdestä hyvin erityisestä ajasta elämässä; ajasta, jolloin runebergin torttu ei ollut vain leivonnainen vaan suorastaan päivittäinen tarve.