Tammikuu yllätti. Sain aikaan hämmästyttävän paljon. En tiedä, oliko kyseessä jokin alkuvuoden huuma vai yksinkertaisesti sopiva yhdistelmä aikaa, energiaa ja inspiraatiota.
Vuosi alkoi sukuloinnilla Savossa. Oli ihanaa nähdä läheisiä ja lopulta myös päästä kunnolla nauttimaan lumesta. Talvi tuntui hetken juuri siltä kuin sen kuuluukin: valkoiselta, rauhalliselta ja vähän taianomaiselta.
Yksi tammikuun isoista jutuista oli luistelu. Hommattiin luistimet ja Lulla aloitti opettelemaan luistelemaan. Aluksi meno näytti aika haastavalta. Kun on temperamenttinen tapaus, kaatuminen johti nopeasti suuttumukseen, eikä apua tietenkään saanut antaa, koska hän halusi tehdä kaiken itse. Mutta yllättävän nopeasti jokin loksahti paikoilleen, ja pian hän jo liukui jäällä pitkiäkin aikoja.
Oma luisteleminen sen sijaan oli… no, jäykkää kuin rautakanki. En ole luistellut yli kymmeneen vuoteen, ja aikuisena kaatumista pelkää ihan eri tavalla kuin nuorena. Silti oli hauskaa yrittää, vaikkei liike ollutkaan erityisen sulavaa.
Lullan viikon ehdoton kohokohta on nyt hetki, kun Aku Ankka kolahtaa postiluukusta. Lapset saivat isomummolta joululahjaksi Aku Ankan vuodeksi. Lehden odotus ja sen selaaminen on ihan oma pieni rituaalinsa.
Itselleni tammikuu oli myös omaa aikaa ja hellimistä. Aloitin kerran viikossa pidettävän mehupaastopäivän, joka tuntui yllättävän hyvältä tavalta pysähtyä hetkeksi. Koulutuspäivänä pääsin herkuttelemaan ravintola Farossa, ja kuun lopulla kävin Cafe Javassa kahvilla ystävän kanssa.
Kuukausi oli myös kulttuurin täyteinen. Kävin Kiasmassa useammassa näyttelyssä: Kivi, paperi, sakset, Essi Kuokkasen Pilvenpitelijässä sekä Sarah Lucasin Paljas katseessa. Lisäksi ehdin Amos Rexiin Leandro Elrichin näyttelyyn.
Aloitin myös ison neuleprojektin ja löysin samalla pitkään kadoksissa olleen innostuksen neulomiseen. Oli ihanaa huomata, miten tekeminen vei mukanaan. Neuloessa tuli katsottua Love is Blind Germanyn toinen kausi. Täydellinen yhdistelmä käsityötä ja kevyttä hömppää. Lisäksi neuleprojekti eteni paljon Ylen Muumimaratonin aikana. Se oli Yleltä upea kulttuuriteko.
Ehdin myös lukea uudelleen vuosien takaa sarjakuvan Alison Bechdelin Hautuukoti. Kirja tuntui edelleen yhtä vahvalta ja koskettavalta kuin ensimmäisellä lukukerralla, ehkä jopa enemmän.
Kaiken kaikkiaan tammikuu oli täynnä pieniä ja isoja hetkiä, jotka tekivät arjesta rikkaampaa. Jos tämä on suunta, johon vuosi on menossa, otan sen ilolla vastaan.
