Tänä loppiaisena mielessäni pyöri eräs työasia, joka ei tuntunut jättävän minua rauhaan. Kun ajatukset alkoivat kiertää kehää, päätin tehdä jotain tuttua ja turvallista: leipoa. Lohdutukseksi ja saadakseni mielen hetkeksi muualle ryhdyin tekemään Vegaanin ruokavuoden piirakkaa.
Pieniä sovelluksia toki tein. Täytteessä korvasin härkkiksen Muun vegejauhiksella ja muokkasin kokonaisuutta enemmän vegelörtsyn suuntaan, kun sehän on yksi suurimmista herkuistani. Lopputulos oli juuri sitä, mitä tarvitsin: lämmintä, täyttävää ja tuttua.
Taustalla soi vielä viimeistä päivää Jouluradio, ja kun piirakka valmistui, nautittiin se runsaalla ketsupilla, kuten asiaan kuuluu. Jossain siinä vaiheessa huomasin, että murheet olivat jääneet taka-alalle. Ehkä tämä olikin merkki uuden perinteen syntymisestä: loppiaisena leivotaan kasvispiirakka, kuunnellaan Jouluradiota loppuun asti ja annetaan arjen huolien sulaa pois uunin lämmössä.
Loppiaisena mielessä pyöri myös toinen, kevyempi ajatus. Entä jos ensi jouluksi hankkisin olohuoneeseen nykyisen kapean vaaleanpunaisen joulukuusen rinnalle vielä isomman vaaleanpunaisen kuusen? Tilaa kyllä olisi, ja kapeassa kuusessa alkaa jo nyt tulla koristeiden kanssa ahdasta. Toisaalta: onko kahden vaaleanpunaisen joulukuusen joulu jo vähän överi?
Onneksi minulla on kokonainen vuosi aikaa pohtia, uskallanko viedä jouluttamisen sille tasolle. Ehkä vastaus on löytynyt ensi loppiaisena, piirakkaa leipoessa.
