Eric Carlen vuonna 1969 julkaistu kuvakirja on yksi maailman tunnetuimmista lastenkirjoista. Se kertoo pienestä toukasta, joka kuoriutuu munasta, syö päivä päivältä enemmän erilaisia ruokia, lihoo ja saa vatsakivun, mutta lopulta kääräisee itsensä koteloon ja muuttuu perhoseksi. Meidän perheessämme Eric Carlen Pikku toukka paksulainen on jatkuvasti uudelleen löytyvä ilon lähde ja siitä on tullut todellinen ikisuosikki.
Kirjan värikkäät kuvat, Carlen ainutlaatuinen kollaasitekniikka ja leikkisät rei’itetyt sivut kiehtovat kumpaakin lasta, Lullaa ja Ukkoa, kun sen käsiinsä saavat. Jo pelkästään toukan “syömät reiät” tekevät kirjasta elämyksen. Mutta samalla tarina kertoo paljon enemmän: kasvusta, muutoksesta ja siitä, miten pienestä voi tulla suurta ja kaunista.
Tarinan kautta oppii kuin huomaamatta viikonpäivät, laskemista ja erilaisten ruokien nimiä. Samalla se muistuttaa, että liiallinen herkuttelu voi aiheuttaa vatsakipuja ja että tasapaino löytyy lopulta yksinkertaisista, luonnollisista asioista. Perhosen muodonmuutos taas antaa tarinalle toiveikkaan, ihmeellisen lopetuksen.
Meillä kirja on kulkenut mukana vauva- ja taaperoajoista asti. Lapset rakastavat etsiä rei’istä “toukan jälkiä” ja opetella mm. viikonpäivät sen avulla. Huomaan itsekin hymyileväni joka kerta, kun toukka mutustaa tiensä perhoseksi. Se on osa meidän perheen lukemisen tarinaa ja pieni muistutus siitä, miten kaunista kasvu ja muutos voivat olla.
Ei ole ihme, että Pikku toukka paksulainen on käännetty kymmenille kielille ja myynyt kymmeniä miljoonia kappaleita. Sen yksinkertainen mutta syvällinen tarina toimii kaikkialla ja kaikenikäisille. Meille itse kirja on pieni aarre, johon palaamme yhä uudestaan.
